White work embroidery, leikekirjonta pannumyssy

Sometimes you get a book – or a piece of needlework in your hands that you just don’t want to put down. Well, that’s what happened with this cutwork embroidery tea cosy. It was supposed to be an idle doodle to carry on with when there was nothing else going on but as it turned out this project totally engulfed me! It will take many many more hours to get the other side done and to make the scalloped edges, but some day (quite soon?) this will make a lovely tea cosy :) It’s an old pattern from the beginning of the 20th century, the original piece has been donated to the collection of the Helsinki University.

*

Kokeilumielellä alkanut käsityö valmistuikin pikavauhtia kun en malttanut päästää sitä käsistäni! Tämän kauniin pannumyssyn päällisen ohjeen olen poiminut talteen Suuren Käsityölehden numerosta 5/2002. Lehdessä esitellyn alkuperäisen pannumyssyn on kirjailija Tyyni Tuulio lahjoittanut Helsingin yliopiston käsityökoulutuksen kokoelmiin. Erilaisista pitsinvalmistustekniikoista innostuttuani kaivoin ohjeen esille ja rupesin itsekin kokeilemaan tätä leikekirjonnaksi kutsuttua kaunista käsityötä.

This tea cosy is another old treasure from my grandmother’s linen cupboard and served as an inspiration to tackle something similar.  It looks very fragile and certainly needs to be replaced although someone has tried to mend it. Scavenging on Pinterest I came across this type of cutwork and found out that it originates from Hedebo in Denmark. You’ll find lots of wonderful information on the Hedebo Embroidery home site, including instructions on how to sew the different kinds of stitches.

*

Tässä on isoäidilleni kuulunut pannumyssy joka näyttää jo liian hauraalta käytettäväksi. Kangas on paikoitellen kulunut puhki ja sitä on jo paikkailtukin. Pinterestissä törmäsin samanlaiseen kirjontaan ja opin että se on kotoisin Tanskasta Hedebon kunnasta. Tällä kauniilla käsityöllä on omat kotisivutkin joilla mm. esitellään Hedebon kirjonnan eri tekniikoita.

The hardest part starting my new project was getting hold of material fine and dense enough to suit this type of work. I tried a couple of modern day fabrics but in the end I cut a piece off the foot end of an old linen sheet – one that has my grandmother’s initials on it too. I reasoned that no-one is going to use the old heirlooms for their original purpose so I might as well use part of the material for something new.

*

En ole aikaisemmin juurikaan tehnyt valkokirjontaa. Yritin ottaa selvää millaista lankaa pitää käyttää ja mikä olisi sopivaa kangasta. Kokeilin kirjailla aluksi tavalliselle puuvillaiselle lakanakankaalle, mutta se tuntui liian venyväiseltä tähän arvokkaaseen työhön. Sitten hankin uutta pellavakangasta, mutta sekään ei ollut läheskään tarpeeksi tiivistä. Päätin ratkaista asian leikkaamalla kankaanpalan isoäitini vanhan pellavalakanan jalkopäästä. Näitä vanhoja lakanoita ei kukaan enää kuitenkaan käyttäisi alkuperäiseen tarkoitukseen ja yläpään, jossa on kaunis monogrammi, voisi käyttää vaikka pöytäliinana. Lakanakangas on todella tiivistä ja juuri sopivaa tähän käsityöhön! Lankojakin kokeilin erilaisia, mutta päädyin lopulta tavalliseen kuusisäikeiseen kirjontalankaan, DMC mouline spécial 25, jota käytin työhön kahden säikeen vahvuisena. Vastaavaa on ainakin Anchor merkkisenä.

The first photo above shows my clumsy attempts onto a plain cotton sheet. In the next one you can clearly see the difference between the modern day linen that I found in my fabric shop and the old dense cloth of my grandmother’s old sheet.

*

Yllä ensimmäiset kömpelöt valkokirjontaharjoitelmani tavalliselle lakanakankaalle. Toisessa kuvassa näkyy selvästi ero nykyaikaisen pellavakankaan ja isoäidin lakanakankaan välillä.

Here are the beautiful old sheets. The one adorned with the drawn thread lace was of course the top sheet and on the bottom sheet you only had the monograms. These are my grandmothers maiden name initials so the sheets must be nearly a hundred years old. The lace has also been mended at some stage. The sheets have been kept as an heirloom for decades since they haven’t been used after they were mangled. The mangle has been literally very impressive and as you can see if you look close enough even the imprint of the mangle cloth on the initials is visible!

*

Vanhoja lakanoita on säilytetty käyttämättöminä jo vuosikymmenet kuten voin päätellä siitä että ne on todella hyvin mankeloitu. Esimerkiksi mankeliliinan palttinakuvion voi vielä nähdä nimikirjaimiin painautuneena. Perinteiset reikäompeleet päällilakanassa on taidokkaasti tehty. Niistä näkee että lakanoita on joskus kyllä käytetty sillä pitsiä on jo paikattukin. 

I managed to make the white work into quite a presentable piece after some practice 🙂 When I’ve finished the other half and sewed it all together I can replace the old tea cosy and place it somewhere for safe keeping for future generations to wonder at.

*

Omasta työstäni tuli aikani harjoiteltuani ihan siedettävän siistiä. Ja kun aloitan seuraavan puolen tulee siitä vieläkin siistimpää – varmaankin uuden pannumyssyn päällipuoli 😉 Vanhan voikin sitten siirtää muistojen laatikkoon tulevien sukupolvien ihasteltavaksi.