Photo Karri Wihersaari
We had a lovely wedding in the family last weekend and I had the honour of making the wedding dress for my daughter-in-law 😀 We started planning it in march and went shopping for materials. The lace is a cotton guipure and the top layer of the hem a silk chiffon. V-neck at the back and a loooong row of pearl buttons. Much detail goes into a dress like this plus I’ve never made one with a train before, hence a few trials (and errors) and a lot of googling. But the bride was absolutely beautiful on the day and looked radiant in the perfect dress for her 🙂
*
Vietimme esikoiseni tunnelmallisia häitä viikonloppuna ja minä sain kunnian ommella poikani morsiamen hääpuvun 🙂 Suunnittelu alkoi hyvissä ajoin ja sitten kangasostoksille. Puuvilla guipure löytyi Villisilkin valikoimista ja loput kankaat Eurokankaasta. Helman päällimmäinen kerros on silkkisifonkia ja hameosaan käytin Suuren Käsityölehden 1/2006 morsiuspuvun kaavaa. Suuritöisen projektin eri vaiheissa haeskelin moneen otteeseen apua netistä ja esimerkiksi laahusta en ole aikaisemmin ommellut. Mutta hääpäivänä morsian säteili kauniina hänelle täydellisesti sopivassa mekossa 😀
I found a lot of great sewing tips on the internet, this one for example in Treads magazine on how to sew invisible and durable seams on lace. I dyed some of the chiffon with tea and hid the seam allowances inside the skin coloured bias strips. I remember using tea as a dye quite a few years ago on my first ever long skirt for which I dyed the lace of the hem to match the beige material.
*
Löysin netistä paljon hyviä vinkkejä, mm tämän niksin Threads Magazine;stä millä pitsikankaan saumoista saa kestävät ja näkymättömät. Värjäsin palan helman sifonkia haudutetulla mustalla teellä ihon väriseksi. Siitä leikatuilla vinokaitaleilla ompelin olka- ja hihasaumat piiloon. Samaa värjäyskikkaa muistan käyttäneeni ensimmäisen pitkän hameeni helmaan ommeltuun pitsiin, kun valkoisesta piti saada vaaleaa beigeä.
I didn’t find any lace edging for the neckline that would have suited the guipure so I had to make it myself. This tatted edging is an adaptation of something I found on pinterest. Not perfect but it looked very pretty on the finished dress. I first reinforced the neckline by machine stitching one straight and another zigzag stitch to it with the help of a strip of tissue paper. Then I sewed the lace on by hand. At the back I added an invisible elastic under the edge to prevent it from stretching too much.
*
Halusin viimeistellä pääntien reunapitsillä mutta sopivaa ei löytynyt kaupasta, joten se piti tehdä itse. Se on sukkulapitsiä eli käpypitsiä ja sovellus pinterestistä löytämistäni malleista. Ei aivan täydellinen, mutta oikein kaunis ja sopiva guipurepitsin pariksi. Ennen pitsinauhan kiinnittämistä vahvistin pääntien reunan vielä ompelemalla siihen koneella yhden suoran ompeleen ja toisen siksak-ompeleen kaavapaperin läpi. Takaosaan pitsireunan alle tuli vielä väritöntä kuminauhaa tueksi.
The skirt of the dress weighs quite a bit since both the lining and dress fabric are pretty heavy. To carry the weight I inserted a so called waist stay inside the bodice. There’s a good article about waist stays in the Burda blog for example. And there has to be “something blue”, right? Here you can also see the ready bought bridal button trim. The elastic loops are 9mm wide and I found some pretty 8mm pearl buttons that were hand sewn to the other side over the invisible zipper. The last button down the hem was a slightly bigger chiffon coated one to which the train was attached.
*
Hameosa oli aika painava, joten googletuksen tuloksena asensin vyötärölle erillisen ripsinauhan johon hameosa kiinnittyi. Näin koko helman paino ei ollut yläosan ja pitsin varassa. Ja mekkoon saatiin jotain sinistä 🙂 Hyvät englanninkieliset ohjeet vyötärönauhan ompeluun löytyy esimerkiksi Burda-lehden blogista. Piilovetoketjun ja hamekankaan väliin tuli Nappitalon valmista lenkkinauhaa, jossa on 9mm kuminauhalenkkejä. Pienet 8mm kokoiset helminapit löysin Eurokankaasta ja niitä ompelin käsin vastapuolelle yli kuusikymmentä. Alimmaiseksi tuli sifongilla päällystetty hieman suurempi nappi johon laahuksen sai kiinnitettyä.
The train was a bit of a tough nut. The pattern I had, from an old Finnish sewing magazine, was a good one but there were other issues to tackle. I wanted the top layer of chiffon to be a little fuller, which meant problems with the length at the back, especially when the train was lifted into a bustle. I added two extra loopholes to the chiffon with which the train was lifted to the supporting button from the sides too, and levelled the rest of the hem to that lenght. This solved that problem nicely.
To make the train fall evenly along the floor I tried a horse hair braid in the hem between the skirt fabric and the lining. All it was doing was making the hem wavy so I decided to take it out. The solution was an undershirt which had three layers of tulle in the back . The pattern was the same as for the skirt, the first layer of tulle laid flat and was sewn along the middle of the four back panels. The two gathered layers were only slightly wider than the skirt at the bottom so they were only supporting the hem, not so much lifting it. The underskirt had a button to attach it into a bustle too.
*
Laahuksen kanssa oli parikin pähkinää purtavana. Sifonkinen päälliosa oli leveämpi kuin alempi helma joka tarkoitti sitä että kangasta jäi sivuille roikkumaan kun laahuksen nosti nappiin kiinni. Ongelma ratkaistiin niin, että sifongin saumakohtiin kiinnitettiin ylimääräiset lenkit joilla senkin sai kiinni. Helmaa joiduin tasaamaan vielä vähän sen mukaan.
Jotta laahus olisi kauniisti laskeutunut lattialle, kokeilin kovikenauhaa helman ja vuorikankaan välissä. Se teki helman vain kiemuraiseksi joten purin sen pois. Ratkaisu oli alushame johon tuli kolme kerrosta tylliä. Neljän takakaitaleen keskelle tuli yksi sileä kerros. Sen päälle ompelin kaksi poimutettua kerrosta, mutta vain hieman helmaa leveämpää, niin että tylli vain vähän tuki hametta eikä liikaa nostanut päällikangasta.
This is the little purse I made to match. Bad photo, sorry! Here is the pattern for the fabric layers, the lace, a stiffer interfacing and the satin lining. I changed the frame in the end to one that I could sew on.
I added a Handmade by Liisa tag inside the bodice and embroidered the bride’s initials on top of it – but forgot to take a picture… To be added later perhaps.
*
Tein pienen pussukan yläosan pitsistä, huono valokuva anteeksi! Vieressä kaava, jolla leikkasin laukun kangaskerrokset: päällimmäisenä yläosan pitsiä, kovikekankaalla vahvistettua aluskangasta sekä satiininen vuori. Kehyksen muutin vielä ommeltavaan versioon jossa on reiät kiinnitystä varten.
Miehustan sivusauman kohdalle kiinnitin Handmade by Liisa -merkin ja kirjailin sen yläpuolelle morsiamen nimikirjaimet. Enpä muistanut siitä ottaa valokuvaa… Ehkä lisään sen myöhemmin.
The last thing sewn on was something old: a little salt pouch for good luck! Sixty years ago it was hidden inside the hem of my mother’s wedding dress, and since then it’s been sewn into the hem of my own, my sister’s and now my daughter-in-law’s dress, the last three all made by me of course 🙂 It’s made of the same thick cream coloured silk satin as the original dress. This time it got a wash and was refilled with the same coarse grey salt. Has anyone else heard of a salt pouch for good luck sewn into a wedding dress??
*
Viimeiseksi ompelin pukuun jotain vanhaa: pienen suolapussin onnea tuomaan! Se oli alunperin äitini morsiuspuvun helman sisällä kuusikymmentä vuotta sitten. Sain sen häneltä kun ompelin omaa hääpukuani, ja sen jälkeen se on piilotettu myös sisareni ja nyt miniäni hääpuvun helmaan. Noin kuusi senttiä korkea pussi on samaa kerman väristä paksua silkkisatiinia kun äitini hääpuku ja sidottu tyllin suikaleella. Pesin sen ja täytin uudelleen samalla karkealla harmaalla suolalla. Onko kukaan muu kuullut tällaisesta perinteestä??
Photo Karri Wihersaari
With love and all my best wishes to the happy couple!
*
Onnea hääparille toivottaa “anoppi”!
