Ellenin suukkoja, Ellen’s cookies

2017-08-20-23-53-12

This is a transformation from cake (from this earlier post) to cookie. The combination of chewy almond meringue and coffee buttercream works beautifully in this form too. These delicious confections might not look as tempting but they surpass any silky, pastel coloured macaron I’ve ever tasted!

*

Ellen Svinhufvud kakun resepti taipuu loistavasti pienten täytettyjä leivosten tekoon. Nämä suussa sulavat herkut (Ellenin suukot?) ovat ehdottomasti paremman makuisia kuin mitkään maistamani macaronsit! Olen tosin kokeillut macaronsien täytteenä saman tapaista kahvilla maustettua voikreemiä, eikä sekään ollut hullumpi yhdistelmä 🙂

2017-08-20-23-58-44

You’ll find the recipe here. Pipe the meringue onto a baking sheet. One batch will make about 60  4-5 cm rounds, i.e. 30 filled cookies, and you only need 1/3 of the buttercream.

I found a very similar recipe for a “sans rival” cake which according to Wikipedia originates from the Philippines. The Filipino version uses cashews and rum for taste. “Without a rival” in English – and I agree!

*

Ellen kakkua tein tässä postauksessa ja resepti on Maku-lehdestä. Saman reseptin mukaan tehtynä tuli yhdestä annoksesta noin 30 täytettyä pientä leivosta. Voikreemiä tarvitsee väliin vain kolmasosan ohjeesta eli 100 g voita jne.

“Sans rival” -nimisenäkin tunnettu kakku on Wikipedian mukaan alunperin kotoisin Filippiineiltä. Siellä siihen käytetään mantelin sijasta cashew-pähkinöitä ja voikreemi maustetaan rommilla. Nimi on ranskaa ja tarkoittaa osuvasti “vailla vertaa”!

Ellen Svinhufvud kakku, coffee meringue cake

2017-07-23-18-32-07

Layers of almond meringue with a coffee flavoured buttercream filling make up this fabulous cake. It was my choice for our wedding cake years back and this summer I decided to try to make it myself for a big summer party. Quite a success 🙂 I found the recipe on the net site of a Finnish food magazine Maku (“Taste” in English). The cake is an old Finnish classic named after the wife of the third President of Finland, Ellen Svinhufvud. While her husband was in office in the 1930’s, she used to serve the cake at her coffee parties. My home made version turned out quite perfect as it wasn’t as sweet as I recalled.  Here’s the recipe translated into English:

Ingredients: for the meringue

6 egg whites

3 1/2 dl icing sugar

150 g ground almonds

for the buttercream filling and frosting on top

1 1/2 dl strong coffee

3/4 dl sugar

1 1/2 dl cream (fresh full fat)

300 g butter

100 g ground almonds

80 g almond chips (and icing sugar) to decorate

Beat the egg whites and icing sugar untill stiff and creamy. Incorporate the ground almonds gently with a spatula. Spread out onto two baking trays making four rectangles about 15*20 cm. Bake at 125°C, one on the top and the other on the bottom shelf of the oven for 1 1/2 hours changing the trays’ position a couple of times. Remove the baking sheets while still warm and leave to cool.

Dissolve the sugar into the hot coffee, add the cream and leave to cool. Meanwhile beat the butter into a white foam. Add the cooled coffee in a very thin stream while beating fast, waiting for the mixture to blend well before adding more liquid. Mix in the almonds last.

Cover each meringue sheet with about a quarter of the buttercream. With the last quarter cover the sides of the cake too. Toss the almond chips on a hot dry frying pan until they are slightly coloured. Cover the cake with the almonds and sprinkle on some icing sugar if you wish. Place in the fridge until you serve the cake. It’s easier to cut into pieces when it’s cold.

I made four times this batch of the recipe and baked the meringue into big sheets the size of my oven pans (about 30*40 cm). I ended up making one big cake with three layers and one smaller one with the fourth sheet of meringue that I cut into three. The big one made 48 pieces of 5*5 cm slices and the smaller one was the back up. There wasn’t much left of the smaller one either 🙂

Ellen kakku koko

Ellen Svinhufvudin kakku on kutakuinkin parasta mitä tiedän. Se oli aikoinaan valintamme hääkakuksi ja nyt päätin yrittää itsekin tehdä sitä kesäjuhliimme. Oivan ohjeen löysin Maku-lehden sivuilta. Lopputulos oli vähemmän makeaa kuin muistin ja aivan erinomaisen hyvää, myös vieraiden mielestä!

Tein ohjeen mukaan neljä pellillistä marenkipohjia. Käytin niistä kolme isoon kakkuun ja viimeisestä pellillistä tuli kolmikerroksinen varakakku. Eipä jäänyt paljoakaan rääppiäisiin 🙂

Rhubarb juice, raparperimehua

Raparperimehu

Both young and old love this fresh and delicious rhubarb juice flavoured with a hint of cinnamon. It makes a lovely summer drink, for the grown ups spritz it up with a splash of vodka/gin or sparkling wine. Very refreshing on a hot day!

Ingredients:

Rhubarb, sugar and cinnamon sticks.  Mix about one part of this rhubarb concentrate with three parts plain or sparkling water. Rhubarb is very tart, so increase the amount of sugar if you want. You can also add some mint leaves for extra flavour and use them as decorations to make your drinks extra pretty.

Wash the rhubarb sticks and chop them into small pieces. Keep the skins on, or if you peel them,  add the skins to the saucepan while cooking and you’ll get a lovely soft pink coloured juice. Put the rhubarb in a saucepan and add some water. I had a 5 litre saucepan full of rhubarb, about half a litre of water and added four cinnamon sticks to it. Boil gently, stirring from time to time for about 10 minutes or until the rhubarb is soft. Sieve the juice and leave to drip for about half an hour. If you want clear juice, filter it through a cheesecloth and don’t press the pulp. I myself find it’s quite pretty when it’s a little murky. (Use the pulp to make a compote to have with yogurt for example by just adding sugar to taste.) Heat up the juice again to dilute the sugar. I used about 500 g sugar for this amount and got about two litres of concentrate.  If you bottle it straight into clean containers the juice will keep well in the fridge for weeks if not months.

 

I made rhubarb juice for our summer party – big hit 🙂  To help keep track of everyone’s glass I spent one evening making these cardboard glass markers. I first decorated the edge of the cardboard with a paper cutter and then cut the markers to size. I marked the place for the hole with a template and then used scissors to cut it out. For the same purpose I have often tied a light coloured gift tape to the stem of the glasses for everyone to write their name on, but these cardboard ones looked a bit more sophisticated – I always like a little lace on the edge 😉

*

Kotitekoinen raparperimehu on aivan huippuhyvää ja raikasta! Mausteeksi laitan pari kanelitankoa porisemaan kattilaan ja mehu maistuu vielä ihanammalta 🙂 Tiivistettä voi tarjoilla joko tavallisella tai kivennäisvedellä laimennettuna. Aikuisten juomaa siitä saa lisäämällä esimerkiksi  vähän vodkaa tai giniä, tai vaikkapa kuohuviiniä. Kesäjuhlissa tämä mehu maistui sekä aikuisille että nuoremmille vieraille.

Jotta lasit eivät sekaantuisi askartelin pahvista pitsireunaisia lasinmerkkaajia. Yhden illan aikaavievä iltapuhde, mutta niistä tuli kovin sieviä ja aika paljon kivamman näköisiä kuin yleensä käyttämäni lasin jalkaan sidottu vaalea lahjanaru.

Mehun tein viiden litran kattilaani, joka oli täynnä raparperinpaloja. Lisäsin noin puoli litraa vettä ja neljä kanelitankkoa. Keitin kunnes raparperit olivat pehmenneet. Valutettuun mehuun lisäsin noin puoli kiloa sokeria. Jos haluat kirkasta mehua niin anna sen valua omalla painollaan sideharson läpi äläkä painele raparperia. Tästä satsista tuli noin kaksi litraa tiivistettä. Sekoitussuhde mehua varten on noin 1 osa tiivistettä ja 3 osaa vettä/kivennäisvettä. Mintunlehtiä voi myös laittaa mausteeksi kiehumaan raparperin joukkoon. Minulla on vielä iso purkillinen viime kesän sadosta kuivattuja lehtiä joista tuli mukavaa lisämaustetta mehuun. Tuoreet mintun lehdet ovat kauniita koristeita vaaleanpunaisen mehun seassa.

Mehu lasissa

Raparperi bébéet, rhubarb buttercream pastries

Leivokset

This is my attempt to combine rhubarb, a big favourite of mine, with a classic Finnish buttercream pastry called “Bébé”, which I also love. The Bébé has been around for at least a century – I found the recipe in an old cook book of mine from  1922 🙂

*

Bébé-leivos on valintani kahvilan kakkutiskillä. Raparperi on toinen suosikkini. Tässä kokeiluni yhdistää nämä herkut. Ohjeen bébé-leivoksille löysin vuodelta 1922 peräisin olevasta Kotiruoka – kirjasta (Otavan kahdeksas painos tästä “kotia ja koulua varten” kirjoitetusta keittokirjasta), joten perinteisestä leivokset on kyse 🙂

Kotiruoka

Avoin kirja

Ainekset:

Leivospohjiin valmista murotaikinaa tai

1 muna

1 dl sokeria

4,5 dl vehnäjauhoja

200 g voita

Täytteeseen:

150 g voita

1 dl sokeria

1/2 dl kokoon keitettyä raparperimehua, sokeroimatonta

(1 munan keltuainen)

(1 dl raparperihilloketta)

Kuorrutteeseen pari dl tomusokeria ja raparperimehua

Tein tällä kertaa murotaikinan ranskalaisen keittokirjan ohjeen mukaan. Vaahdota kananmuna ja sokeri, sekoita mukaan jauhot ja murusta seos käsien välissä. Hiero voi sekaan jotta saat tasaisen taikinan. Laita se lepäämään jääkaappiin hetkeksi ja kauli sitten ohueksi levyksi jauhotetulle pöydälle. Ota muotilla tai lasilla hieman leivosvuokia isompia pyörylöitä taikinasta ja painele hyvin voideltuihin ja jauhottuihin pikkuvuokiin. Paista 175° kunnes leivospohjat alkavat saada hieman väriä.

Jos leivospohjat kupruilevat uunissa niin voit painella ja tasoittaa niitä lusikalla heti uunista poistamisen jälkeen. Anna pohjien jäähtyä hetki ennen niiden kumoamista. Kokeiluissani huomasin että munaa sisältävät pohjat irtosivat paljon helpommin metallivuoistani kuin vanhan keittokirjan hiekkahentusten reseptillä valmistetut, vain voita, sokeria ja jauhoja sisältävät pohjat. Silikoni tai teflonvuoista  ne varmaan irtoavat myös helpommin kuin minun vanhoista metallisista.

Lämmitä täytettä varten kattilassa raparperimehua ja sokeria kunnes sokeri on kokonaan liuennut. Voit myös vispata sekaan keltuaisen jolloin saat vaniljakastikemaisen seoksen ja kreemistä tulee vähemmän voinen. Jätä jäähtymään siksi aikaa kun vaahdotat voin vaaleaksi vaahdoksi, vähintään viisi minuuttia. Vispaa sekaan hyvin jäähtynyt raparperisiirappi tai keltuaisseos. Täytä leivospohjat voikreemillä ja tasoita pinta. Laita jääkaappiin kovettumaan.

Sekoita kuorrutus tomusokerista ja raparperimehusta ja levitä tasaiseksi kerrokseksi leivosten päälle. Raparperista tulee kaunis vaaleanpunainen väri kuorrutukseen jos et kuori punaista pintaa niistä pois. Minä usein keitän pelkkiä kuoria erikseen jotta saan niistä värin talteen.

Maistelua

Tässä erilaisten täytevaihtoehtojen maistelua. Yksi maukas vaihtoehto oli laittaa kreemin päälle raparperimehusta glasyyri kuten ensimmäisessä kuvassa, mutta päädyin lopulta helpompaan vaihtoehtoon eli sekoittamaan hilloketta kreemiin ja kuorruttamaan bébéet perinteiseen tapaan sokerikuorrutteella. Hillokkeen piilottamista pohjan ja kreemin väliin harkitsin myös mutta riskinä olisi pohjan vettyminen. Hilloketta voi myös sekoittaa täytteen joukkoon niin saa vähän raparperisempia leivoksia.

Kuorrutusta vailla

The bébés are made with a pastry crust filled with buttercream and topped with a sugar icing. Traditionally they have a pink coating but a light brown version flavoured with hazelnut is an even more delicious treat that I remember already from my childhood. Now for some rhubarb…

Ingredients:

Short crust pastry or

1 egg

1 dl sugar

 4,5 dl flour

200 g butter (I always use salted butter)

For the filling:

150 g butter

1 dl sugar

1/2 dl reduced rhubarb juice, unsweetened

(1 egg yolk)

(1 dl rhubarb compote)

For the icing some icing sugar and rhubarb juice

I tried the French way of making the pastry this time, from my lovely book Toute la Pâtisserie. The pâte sablée is made by first beating the sugar with the egg until light and fluffy. The flour is folded in and then rubbed between your fingers to make it grainy. The soft butter is incorporated and then the pastry is put in the fridge for about ten minutes to set.

Butter and flour you cake molds. Roll the dough out thinly onto a floured work surface. Take small rounds, slightly bigger than your cake molds, and press them into the molds. Bake at 175°C until just starting to colour. Leave to cool a little before unmolding.

For the filling put the rhubarb juice and the sugar into a saucepan and heat gently until the sugar is dissolved. If you want to reduce the amount of butter in the filling you can add an egg yolk to the pan and heat all the ingredients slowly to make a custard. Leave to cool. Beat the butter for at least five ( or ten) minutes to form a white foam, then add the rhubarb syrup or custard. Fill the pastry crusts with this buttercream and even out. Put in the fridge to harden.

Finally coat the little pastries with the icing. These ones got their lovely colour from the juice made with rhubarb skins that simmered in a little water.

DSC_0355

I made quite a few versions of these. The one above has some rhubarb compote added to the buttercream, the ones in the first picture have a coating of rhubarb jelly (a bit fiddly) and below some “easy” versions. They are adaptations of the Alexander cake (from a previous post), which by the way is featured on the opposite page from the bébé in the old cook book 🙂

Levyversio

Buttercream mixed with cream cheese in the middle.   *   Tuorejuustolla jatkettua voikreemiä välissä.

Aleksanteriversio

These ones are filled with rhubarb jam.   *   Raparperihyytelöä täytteenä.

Aleksanterinleivokset, Alexander cake

Keltaiset aleksanterit1

This traditional Alexander cake’s history goes back to the beginning of the 19th century; the name originates from a pastry cooked up for tsar Alexander I, then Imperial Grand Prince of Finland. Since then it’s been an essential part of every Finnish confectioner’s assortment! No wonder as they’re easy to make for a bigger crowd and delicious to boot 🙂

*

Perinteiset aleksanterinleivokset muuntuvat helposti pääsiäisherkuiksi tai mihin tahansa juhlateemaan väriä ja koristeita vaihtamalla. Niitä on myös helppo tehdä juhliin isompiakin määriä etukäteen. Joskus olen pakastanut levyt ennen kuorruttamista, mutta leivokset säilyvät myös monta päivää valmiina (jollei joku löydä niitä ja syödä makeannälkäänsä!)

Keltaiset

Ainekset:

200 g voita

1dl sokeria

4-4,5dl vehnäjauhoja

1 pieni kananmuna

väliin reilu 1 dl vadelmahilloa

Kuorrutus:

3 dl tomusokeria

2 rkl vettä tai punaista mehua

( elintarvikeväriä, koristehippuja)

Nypi voi, sokeri ja jauhot, lisää jauhoja jos tarpeen jotta saat muruisen seoksen. Sekoita nopeasti mukaan muna niin että taikina on kiinteää ja pehmeää. Kauli suoraan leivinpaperin päälle uunipellin kokoiseksi levyksi. Paista 175°C noin vartti, niin että levy alkaa saada aavistuksen väriä. Leikkaa kahteen osaan ja jätä jäähtymään.

Levitä toiselle puolelle vadelmahilloa ja nosta toinen puoli kanneksi. Sekoita tomusokerista ja vedestä/mehusta tasainen kuorrutus, värjää halutessasi elintarvikevärillä. Kuorrutuksen pitäisi olla sopivan jähmeää jotta se tasoittuu kakun pintaan muttei valu liikaa. Jos laitat kuorrutuksen päälle nonparelleja tai muita koristeita, odota hetki etteivät ne uppoa kuorrutukseen mutta älä liikaa että ne vielä tarttuvat pintaan! Leikkaa terävällä veitsellä kuivunut levy haluamasi kokoisiksi paloiksi. Helpompaa on saada kauniita paloja jos maltat antaa levyn vetäytyä kunnolla ennen leikkaamista. Nämä pienet makupalat ovat noin 3,5×5 senttiä eli pellillisestä tuli 28 pientä leivosta. Jos tarjoat pelkkiä aleksantereita tee niistä isompia.

Siniset aleksanterit

Ingredients:

200 g butter

1 dl sugar

4 – 4,5 dl flour

1 small egg

1 – 1,5 dl raspberry jam for the filling

For the topping:

3 dl icing sugar

3 tbs water or red juice

(nonpareils)

Rub the sugar and flour into the butter, with enough flour to make a dry mixture. Quickly add the egg to form a soft dough. Roll out onto a baking sheet, into a rectangle the size of your baking tray. Bake at 175°C (~350°F) for about 15 minutes or until the cake just starts to take a hint of colour. Cut in half and leave to cool well before filling.

Coat one half with raspberry jam and lift the other one on top. Mix the icing sugar with a couple of tablespoons of water. You can use a red berry juice to make the pastries the traditional pink, or use a colouring and nonpareils to suit the colour code of your party. The icing should be just runny enough to smooth down evenly. Sprinkle on some nonpareils if you wish. Leave to harden and cut into suitably sized bites; bigger if it’s the only treat in your coffee table or smaller for a cake buffet. (These ones measure 5 by about 3,5 cm so I got 28 little cakes out of my baking tray.) If you leave the cake to withdraw for a few hours before cutting you’ll find it won’t break so easily.

The great thing about these cakes is that they can be made well in advance. They’ll keep in a dry place for up to a week or you can deep freeze them without the icing. So a perfect choice for any big event!

To get into the spring mood (after a quick skiing holiday up north) I’m sharing a few photos of my favourite spring flower: the ranunculus, since I found some lovely ones to plant on my balcony. The orange one in the picture below is made of sugar paste. The “making of” in this post from two years back.

Leinikkikimppu

Kevättä odotellessa tässä vielä kuvia lempikukistani jaloleinikeistä joita löysin istutettavaksi parvekkeelle. Yllä olevassa kuvassa askartelemani sokerinen versio (oranssi kukka), jonka tekovaiheista tässä postauksessa parin vuoden takaa.

Lampaanpaisti, roasted leg of lamb

Lampaanpaisti yrteillä

Mysi Lahtinen on suuri idolini. Hänen resepteillään tehdään meillä monet perinteiset laatikot ja juhlaruoat. Tämä lampaanpaistiohje on Mysin ihanasta “Intohimot hellallani” -kirjasta. (Ja näytti muuten olevan taas HS:n huhtikuun kuukausiliitteesä muiden Mysin pääsiäisherkkujen kanssa.)

*

Coffee, herbs and garlic flavour this lamb roast which is another big favourite of my family. It’s a recipe of a huge idol of mine, finnish cook and writer Mysi Lahtinen, who is a veritable ambassador of finnish fare and tradition. The trick is to make a trough out of aluminium foil to gather the basting liquids, and to baste frequently! First you make little incisions all over the leg and stuff them with garlic and a mixture of herbs, pepper and olive oil. Rub the rest of the herb mixture onto the meat. The leg is then put in a hot oven (200°C) to roast for a while. Then you lower the temperature and start basting with strong coffee, cream and some meat stock. As the author of the original recipe says, after about three hours of tireless basting you’ll get your reward! While the roast rests, the basting juices are cooked into a delicious sauce by adding about 1 tbs of flour (mixed into water) and a good amount of cream. I serve the lamb with roasted root vegetables – parsnip is my absolute favourite!

P.S. Mint sauce isn’t served with lamb in my home country (plus my husband completely fails to understand how anyone would want to eat it!).

Lampaanpaisti naturel

Paistiin tehdään syiden suuntaisia pieniä viiltoja joihin tökitään valkosipulin kynnen pala ja täytetään yrtti, pippuri, oliiviöljy -sekoituksella. Paistille tehdään foliosta kaukalo ja laitetaan aluksi kuumaan (200°C) uuniin. Vartin päästä alennetaan lämpötilaa ja aletaan valella paistia vahvalla kahvilla, kermalla ja lihaliemellä. Mitä useimmin paistia valellaan, sen mehevämpää on lopputulos. Noin kolmen tunnin päästä paisti on valmis. Sillä aikaa kun se lepää folion alla niin valmistetaan kastike valeluliemestä lisäämällä suurusta (noin ruokalusikallinen jauhoja veteen sekoitettuna) ja kermaa. Meillä tämän herkun kanssa tarjoillaan uunijuureksia – erityinen suosikkini on palsternakka.

Lumikello

Happy easter everyone!     *     Hauskaa pääsiäistä kaikille!

Save

Runeberginkakku, Runeberg time

runeberginkakkupala

Tänä vuonna tein Runebergit kuivakakkumuottiin. Samalla ohjeella kuin vuosi sitten, paistoaika vain tuplaantuin noin 45:een minuuttiin. Kostuketta ei tarvita mutta pieni Amaretto-likööritilkka ei huonontanut kakkua lainkaan 😉 Resepti on alun perin Myllyn Paras -sivuilta, minun tuunauksin.

*

This year I made the Runeberg cake into a round cake mould instead of the traditional little round ones. A dop of Amaretto liqueur to moisten it doesn’t hurt, although it’s quite perfect without 😉 You’ll find the recipe in this post from a year back, just double the baking time.

runeberginkakku

Coffee cheesecake, kahvijuustokakku

kahvikakku

A wintery cheesecake flavoured with coffee and cardamom is coated with a coffee syrup that brings back memories of the little coffee bean sweets of my childhood. Recipe in English further down…

*

Juustokakkuun tuli ihana talvinen makuyhdistelmä poikani ehdotuksesta: kahvia ja kardemummaa. Siitä tuli niin hyvää että se pääsi uudelleen tarjolle uudenvuoden illalliselle. Kastikkeeseen hain samaa makua kuin lapsuuteni kahvipapukarkeissa joiden rapean kuoren sisältä paljastui herkullista sokerisiirappia…

Ainekset:

12 digestive keksiä

50 g voita

1 prk creme fraiche

1 dl kuohukermaa

2 prk tuorejuustoa

4 liivatelehteä

2 dl sokeria

2 dl vahvaa kahvia

1,5 tl kardemummaa

Vuoraa irtopohjavuoka leivinpaperilla. Murskaa keksit esim muovipussin sisällä ja sekoita sulatettuun voihin. Painele vuoan pohjalle ja laita jääkaappiin odottamaan. Laita kahvi kattilaan, lisää 1,5 dl sokeria ja kuumenna niin että seos melkein kiehuu. Älä keitä kahvia vaan anna seoksen haihtua lähellä kiehumispistettä kunnes jäljellä on noin 2 dl. Laita liivatelehdet kylmään veteen vetäytymään. Vaahdota creme fraiche ja kuohukerma. Sekoita joukkoon tuorejuusto, loput sokerista ja jauhettu kardemumma. Ota noin puolet kahvisiirapista erilleen ja laita liivatteet lopun kahvin kanssa kattilaan sulamaan. Sekoita liivatekahvi tuorejuustovaahtoon, levitä seos keksipohjan päälle tasaiseksi kerrokseksi ja laita jääkaappiin hyytymään. Kaada kastiketta varten toinen puoli kahviseoksesta takaisin kattilaan, voit lisätä vähän sokeria ja kuumenna vielä lähellä kiehumispistettä jonkin aikaa. Huomio että siirappi sakenee jäähtyessään.

Hyvää alkanutta vuotta 2017!

kahvikakku-ja-valkoiset-kukat

Ingredients:

12 digestive biscuits

50 g butter

150 g creme fraiche

1 dl whipping cream

400 g cream cheese

4 sheets of gelatine

2 dl sugar

2 dl strong coffee

1,5 ts ground cardamom

Cover the bottom and sides of a springform cake tin with a baking sheet, or if you have a special cake tin liner use that. Combine the melted butter with the ground biscuits, press onto the bottom of the cake tin and place in the fridge to wait. Heat the coffee together with 1,5 dl of the sugar to just under boiling point. Keep it there to reduce until you have about 2 dl left. Whisk the creme fraiche and cream into a foam, then combine with the cream cheese, the rest of the sugar and the cardamom. Take about half of the coffee syrup apart and melt the gelatine into the rest. Incorporate into the cream cheese mixture and spread evenly into your tin. Place in the fridge to set. Continue to reduce the coffee until you have a sweet syrup to use for a sauce. You can add a little sugar to it but remember that it will thicken quite a bit when it cools down.

Have a happy year 2017!

Toscakakku, Tosca caramel cake

kahvikakku

Another finnish classic from my children’s wish list. This soft sponge cake is topped with an almond caramel and is the indisputable star of the traditional coffee table. Scroll down for the recipe.

*

Toiveohje taas jälkikasvulta. Suussasulavan kostea pohja on tärkeä osa tätä klassikkokakkua ja se kulkeekin reseptikirjassani nimellä “pehmeä toscakakku”.

Ainekset noin 25 cm kakkuvuokaa varten:

150 g voita

2 kananmunaa

1,5 dl sokeria

2 dl vehnäjauhoja

1,5 tl leivinjauhetta

2 tl vaniljasokeria

2 rkl maitoa

Kuorrutus:

120 g voita

1,5 dl sokeria

100 g mantelia rouhittuna (tai lastuina)

2 rkl kermaa

2 rkl vehnäjauhoja

Sulata voi ja jätä jäähtymään. Vaahdota munat ja sokeri vaaleaksi vaahdoksi. Oikean sokerileipurin ohje kuuluu että vaahdotus kestää puoli tuntia, minä yritän jaksaa vispata ainakin kymmenen minuuttia =/ Sekoita leivinjauhe ja vaniljasokeri jauhoihin ja lisää varovasti käännellen munavaahtoon. Sekoittele joukkoon vielä sulatettu voi ja viimeiseksi maito. Levitä (leivinpaperilla vuorattuun) kakkuvuokaan. Leivinpaperi ainakin pohjassa auttaa saamaan kakun ehjänä tarjoilulautaselle. Minun vuokani läpimitta oli tällä kertaaa noin 25 cm. Paista 180° puolikypsäksi, noin viisitoista minuuttia eli kunnes pinta alkaa hieman saada väriä. Kiehauta sillä aikaa kuorrutteen ainekset. Levitä tosca-seos varovasti tasaiseksi kerrokseksi kakun pinnalle ja laita takaisin uuniin toiseksi vartiksi, eli kunnes kuorrute on saanut sopivasti väriä. Uunin lämpöä voi hilata vähän ylemmäksi tässä vaiheessa.

Minä käytin osittain tummaa “kuivaa fariinisokeria” kun tavallinen oli loppu. Se ei haitannut lainkaan vaan päinvastoin teki kakusta oikein herkullisen makuisen ja näköisen. Kuorrutteen aineita en mitannut vaan laitoin mutu meiningillä kattilaan. Jos teet kakun eri kokoiseen vuokaan niin siitä tulee joko paksumpi tai ohuempi. Paksumpaa kannattaa tietenkin kypsentää hieman pitempään ainakin alkuvaiheessa, jollei halua täytteen humpsahtavan kakun sisään. Sellaisenkin ohjeen olen joskus nähnyt 🙂

toscapala

Ingredients for a 25 cm cake tin:

150 g butter

2 eggs

1,5 dl sugar

2 dl plain flour

1,5 ts baking powder

2 ts vanilla sugar

2 tbs milk

Topping:

120 g butter

1,5 dl sugar

100 g almonds, ground coarsely or sliced

2 tbs cream

2 tbs plain flour

Melt the butter and leave to cool. Whisk together the eggs and the sugar until light and fluffy. A chef once told me that this stage should take half an hour but I usually give up after ten minutes! Mix the baking powder and vanilla sugar with the flour and fold in. Add the melted butter and the milk. Put the dough in a (lined) baking tin and bake at 180°C (≈360°F) about fifteen minutes, until the top starts to take colour. Meanwhile bring to boil all the ingredients for the topping. Pour evenly over the half baked cake and put back in the oven for another 15 mins until the cake is nicely coloured. At this stage you can wind up the heat a little to 200°C (≈390°F). This time I used some darker muscovado-type sugar since I ran out of ordinary white sugar. Made the cake look and taste even better 🙂

Tarte Tatin apple pie, omenapiirakka

omenapuu-ja-tatin

The apple pie in my previous post wasn’t the one my offspring had asked for so here comes the other one. This legendary French version was concocted by the Tatin sisters in the 19th century – an upside down cake with a sumptuous coating of caramelized apples. In English further down…

*

Jälkikasvun pyynnöstä vielä toinen omenatorttu – legendaarinen Tarte Tatin resepti yli vuosisadan takaa. Omenat kypsyvät herkullisessa karamellissa ja kansi käännetään paistamisen jälkeen pohjaksi.

o-tatinin-kansi

Ainekset  noin 20 cm vuokaa varten

taikinaan:

75 g voita

2 dl vehnäjauhoja

2 rkl (tomu)sokeria

täytteeseen:

7-8 pienehköä omenaa tai vastaava määrä isompia

50 g voita

vajaa 1 dl sokeria

Aloita nyppimällä jauhot ja sokeri voin sekaan ja pyörittelemällä taikina littanaksi pyöryläksi. Jätä lepäämään.

Tarte Tatinin voi paistaa monella tapaa. Tällä kertaa tein pienehkön tortun ja käytin pientä 20 cm kakkuvuokaa kuumentaen siinä täytteen voita ja sokeria kaasuliedellä. Tortun voi hyvin tehdä myös esimerkiksi vanhanaikaiseen valurautaiseen paistinpannuun jos se vaan mahtuu uuniin. Jos et saa piirakkavuokaa liedelle niin karamellin voi myös keittää ensin tavallisessa kattilassa ja kaataa sitten vuokaan tai laittaa voi ja sokeri vuoassaan aluksi kuumaan uuniin ruskistumaan.

Sekoittele voita ja sokeria liedellä kunnes sokeri on saanut väriä. Kuori ja leikkaa omenat neljään osaan ja poista siemenkota. Jos käytät omia tai kotimaisia omenoita joita ei ole käsitelty niin voit jättää ne kuorimatta. (Paksumman omenakerroksen saat puolikkaista omenoista.) Asettele omenalohkot renkaaksi kyljelleen vuoan reunoille ja keskelle. Jos sinulla on liedelle sopiva astia voit tässä vaiheessa kuumentaa sitä vielä voimakkasti hetken niin että omenalohkotkin saavat kunnon värin.

Kauli taikina hieman vuokaa isommaksi pyöreäksi levyksi ja nosta omenoiden päälle. Työnnä ylimääräinen taikina vuoan laidoille ja pistele kansi esim haarukalla. Paista 180° noin puoli tuntia. Anna tortun jäähtyä, irrota se reunoiltaan veitsellä ja kumoa tarjoiluastialle. Vuokaan mahdollisesti tarttuneet omenanpalat voit asetella omille paikoilleen.

Tämänkin omenapiirakan seuraksi sopii hyvin kermavaahto tai vaniljajäätelö, vaihteeksi vaikka kardemummalla maustettuna.

Ingredients for a little (20 cm) cake tin:

Dough:75 g butter

2 dl plain wheat flour

2 tbs (icing)sugar

for the filling: 7-8 small apples or fewer big ones

50 g butter

just under 1 dl sugar

Make the dough by rubbing the flour and sugar into the butter to form a manageable dough. Leave to rest while you prepare the filling.

To make the butter and sugar caramel you can either use a dish that you can heat directly on the stove (eg a cast iron frying pan that will fit in your oven), or make the caramel separately in a casserole and pour it into your pie dish, or put the dish in a hot oven with the butter and sugar until nice and brown. I used a metal cake tin over a gas-stove.

Peel and chop the apples into quarters and remove the core (I didn’t bother to peel our own untreated small apples). Place them on their side onto the caramel in a circle with some smaller bits to fill the middle. If you want a thicker layer of apple you can cut them into halves. You can use any apples but a firmer variety like Granny Smiths will hold their shape better and I like their acidity too.

Roll the pastry into a circle slightly bigger than your dish. Lift it onto the apples, tuck in the sides and prick with a fork. Bake for about half an hour at 180°C. Leave to cool slightly before sliding a knife around the edge of the pan and turning the pie upside down onto a serving dish. Any apples that are still stuck in your dish can be scraped back into place.

Tarte Tatin is often made with (ready made) puff pastry which I find too sticky and chewy. I much prefer this soft, melt in your mouth version 🙂

omenat-terassilla

Usein Tarte Tatin tehdään (valmiiseen) voitaikinaan, mutta tämä suussasulavan pehmeä versio on paljon enemmän minun mieleeni. Omenat saavat myös olla hapokkaita ja mielellään kovempaa lajiketta, esim Granny Smith, jotta ne eivät hajoa hilloksi. Maku on joka tapauksessa herkullinen ja ulkonäkö sivuseikka joten tämän vuoden runsaasta omenasadosta voi pienen osan käyttää tähän ranskalaiseen klassikkoon 🙂