The many details of a wedding dress, hääpuvun monet koukerot

Morsian

Photo Karri Wihersaari

We had a lovely wedding in the family last weekend and I had the honour of making the wedding dress for my daughter-in-law 😀 We started planning it in march and went shopping for materials. The lace is a cotton guipure and the top layer of the hem a silk chiffon. V-neck at the back and a loooong row of pearl buttons. Much detail goes into a dress like this plus I’ve never made one with a train before, hence a few trials (and errors) and a lot of googling.  But the bride was absolutely beautiful on the day and looked radiant in the perfect dress for her 🙂

*

Vietimme esikoiseni tunnelmallisia häitä viikonloppuna ja minä sain kunnian ommella poikani morsiamen hääpuvun 🙂 Suunnittelu alkoi hyvissä ajoin ja sitten kangasostoksille. Puuvilla guipure löytyi Villisilkin valikoimista ja loput kankaat Eurokankaasta. Helman päällimmäinen kerros on silkkisifonkia ja hameosaan käytin Suuren Käsityölehden 1/2006 morsiuspuvun kaavaa. Suuritöisen projektin eri vaiheissa haeskelin moneen otteeseen apua netistä ja esimerkiksi laahusta en ole aikaisemmin ommellut.  Mutta hääpäivänä morsian säteili kauniina hänelle täydellisesti sopivassa mekossa 😀

Hihat

I found a lot of great sewing tips on the internet, this one for example in Treads magazine on how to sew invisible and durable seams on lace. I dyed some of the chiffon with tea and hid the seam allowances inside the skin coloured bias strips. I remember using tea as a dye quite a few years ago on my first ever long skirt for which I dyed the lace of the hem to match the beige material.

*

Löysin netistä paljon hyviä vinkkejä, mm tämän niksin  Threads Magazine;stä millä pitsikankaan saumoista saa kestävät ja näkymättömät. Värjäsin palan helman sifonkia haudutetulla mustalla teellä ihon väriseksi. Siitä leikatuilla vinokaitaleilla ompelin olka- ja hihasaumat piiloon. Samaa värjäyskikkaa muistan käyttäneeni ensimmäisen pitkän hameeni helmaan ommeltuun pitsiin, kun valkoisesta piti saada vaaleaa beigeä.

I didn’t find any lace edging for the neckline that would have suited the guipure so I had to make it myself. This tatted edging is an adaptation of something I found on pinterest. Not perfect but it looked very pretty on the finished dress. I first reinforced the neckline by machine stitching one straight and another zigzag stitch to it with the help of a strip of tissue paper. Then I sewed the lace on by hand. At the back I added an invisible elastic under the edge to prevent it from stretching too much.

*

Halusin viimeistellä pääntien reunapitsillä mutta sopivaa ei löytynyt kaupasta, joten se piti tehdä itse. Se on sukkulapitsiä eli käpypitsiä ja sovellus pinterestistä löytämistäni malleista. Ei aivan täydellinen, mutta oikein kaunis ja sopiva guipurepitsin pariksi. Ennen pitsinauhan kiinnittämistä vahvistin pääntien reunan vielä ompelemalla siihen koneella yhden suoran ompeleen ja toisen siksak-ompeleen kaavapaperin läpi. Takaosaan pitsireunan alle tuli vielä väritöntä kuminauhaa tueksi.Nappilista

The skirt of the dress weighs quite a bit since both the lining and dress fabric are pretty heavy. To carry the weight I inserted a so called waist stay inside the bodice. There’s a good article about waist stays in the Burda blog for example. And there has to be “something blue”, right? Here you can also see the ready bought bridal button trim. The elastic loops are 9mm wide and I found some pretty 8mm pearl buttons that were hand sewn to the other side over the invisible zipper. The last button down the hem was a slightly bigger chiffon coated one to which the train was attached.

*

Hameosa oli aika painava, joten googletuksen tuloksena asensin vyötärölle erillisen ripsinauhan johon hameosa kiinnittyi. Näin koko helman paino ei ollut yläosan ja pitsin varassa. Ja mekkoon saatiin jotain sinistä 🙂 Hyvät englanninkieliset ohjeet vyötärönauhan ompeluun löytyy esimerkiksi Burda-lehden blogista. Piilovetoketjun ja hamekankaan väliin tuli Nappitalon valmista lenkkinauhaa, jossa on 9mm kuminauhalenkkejä. Pienet 8mm kokoiset helminapit löysin Eurokankaasta ja niitä ompelin käsin vastapuolelle yli kuusikymmentä. Alimmaiseksi tuli sifongilla päällystetty hieman suurempi nappi johon laahuksen sai kiinnitettyä.

The train was a bit of a tough nut. The pattern I had, from an old Finnish sewing magazine, was a good one but there were other issues to tackle. I wanted the top layer of chiffon to be a little fuller, which meant problems with the length at the back, especially when the train was lifted into a bustle. I added two extra loopholes to the chiffon with which the train was lifted to the supporting button from the sides too, and levelled the rest of the hem to that lenght. This solved that problem nicely.

To make the train fall evenly along the floor I tried a horse hair braid in the hem between the skirt fabric and the lining. All it was doing was making the hem wavy so I decided to take it out. The solution was an undershirt which had three layers of tulle in the back . The pattern was the same as for the skirt, the first layer of tulle laid flat and was sewn along the middle of the four back panels. The two gathered layers were only slightly wider than the skirt at the bottom so they were only supporting the hem, not so much lifting it. The underskirt had a button to attach it into a bustle too.

*

Laahuksen kanssa oli parikin pähkinää purtavana. Sifonkinen päälliosa oli leveämpi kuin alempi helma joka tarkoitti sitä että kangasta jäi sivuille roikkumaan kun laahuksen nosti nappiin kiinni. Ongelma ratkaistiin niin, että sifongin saumakohtiin kiinnitettiin ylimääräiset lenkit joilla senkin sai kiinni. Helmaa joiduin tasaamaan vielä vähän sen mukaan.

Jotta laahus olisi kauniisti laskeutunut lattialle, kokeilin kovikenauhaa helman ja vuorikankaan välissä. Se teki helman vain kiemuraiseksi joten purin sen pois. Ratkaisu oli alushame johon tuli kolme kerrosta tylliä. Neljän takakaitaleen keskelle tuli yksi sileä kerros. Sen päälle ompelin kaksi poimutettua kerrosta, mutta vain hieman helmaa leveämpää, niin että tylli vain vähän tuki hametta eikä liikaa nostanut päällikangasta.

This is the little purse I made to match. Bad photo, sorry! Here is the pattern for the fabric layers, the lace, a stiffer interfacing and the satin lining. I changed the frame in the end to one that I could sew on.

I added a Handmade by Liisa tag inside the bodice and embroidered the bride’s initials on top of it – but forgot to take a picture… To be added later perhaps.

*

Tein pienen pussukan yläosan pitsistä, huono valokuva anteeksi! Vieressä kaava, jolla leikkasin laukun kangaskerrokset: päällimmäisenä yläosan pitsiä, kovikekankaalla vahvistettua aluskangasta sekä satiininen vuori. Kehyksen muutin vielä ommeltavaan versioon jossa on reiät kiinnitystä varten.

Miehustan sivusauman kohdalle kiinnitin Handmade by Liisa -merkin ja kirjailin sen yläpuolelle morsiamen nimikirjaimet. Enpä muistanut siitä ottaa valokuvaa… Ehkä lisään sen myöhemmin.

The last thing sewn on was something old: a little salt pouch for good luck! Sixty years ago it was hidden inside the hem of my mother’s wedding dress, and since then it’s been sewn into the hem of my own, my sister’s and now my daughter-in-law’s dress, the last three all made by me of course 🙂 It’s made of the same thick cream coloured silk satin as the original dress. This time it got a wash and was refilled with the same coarse grey salt. Has anyone else heard of a salt pouch for good luck sewn into a wedding dress??

*

Viimeiseksi ompelin pukuun jotain vanhaa: pienen suolapussin onnea tuomaan! Se oli alunperin äitini morsiuspuvun helman sisällä kuusikymmentä vuotta sitten. Sain sen häneltä kun ompelin omaa hääpukuani, ja sen jälkeen se on piilotettu myös sisareni ja nyt miniäni hääpuvun helmaan. Noin kuusi senttiä korkea pussi on samaa kerman väristä paksua silkkisatiinia kun äitini hääpuku ja sidottu tyllin suikaleella. Pesin sen ja täytin uudelleen samalla karkealla harmaalla suolalla. Onko kukaan muu kuullut tällaisesta perinteestä??

IMG-20180827-WA0011

Photo Karri Wihersaari

With love and all my best wishes to the happy couple!

*

Onnea hääparille toivottaa “anoppi”!

Tatted mobile, ikkunakoriste käpypitsistä

Pitsiketju

This lovely little decoration was amongst the treasures I found in the old sewing box of my friend’s mother. It’s made up of six ornaments, three different kinds of tatted motifs tied together.

*

Tämä kaunis käpypitsikoriste löytyi ystävättäreni äidin vanhan ompelulaatikon kätköistä. Kuusi kuviota, kolme erilaista, on solmittu ketjuksi.

 

 

Here are the individual motifs. I counted the stitches and remade them out of no. 20 DMC Cordonnet, about the same thickness as the original ones.

Laskin silmukkamäärät koristeisiin ja tein uudet kappaleet. Lankana DMC Cordonnet nro 20 joka on suunnilleen saman paksuista kuin alkuperäisissä.

2018-03-07-15-30-47

The simplest motif has rings and chains alternating, both with 6 sets of four double stitches.

*

Yksinkertaisimmassa mallissa on ketjuja ja renkaita vuorotellen. Molemmissa on kuusi neljän kaksoissolmun ryhmää.

2018-03-07-17-11-49

The square has little rings of 6-6 connected with chains of different sizes. I started mine with a ring (R1) continuing clockwise with the chain (C1)… so that I could finish in the corner and make a split chain to leave the thread ends in the middle.

*

Neliön muotoisen kuvion aloitin 6-6 renkaalla R1 ja siitä myötäpäivään oikealle niin, että sain viimeiseksi tehtyä jaetun ketjun kuvion kulmaan.

2018-03-07-15-57-45

The third design is a little more complicated. The beginning is tatted with one shuttle. The center ring (8x3ds), then eight rings (5-3-3-5) around it attaching the thread to the picots of the center ring after each ring. Here below is the beginning of this motif with the thread end tucked inside the six first double stitches.

*

Kolmas kuvio on vähän monimutkaisempi. Keskusrenkaan (8×3) ympärille tehdään kahdeksan rengasta jotka kiinnittyvät joka välissä alemman renkaan nirkkoihin. Tässä alla kuvion aloitusrengas. Langanpään pujotin kuuden ensimmäisen tuplasilmukan alle.

2018-03-07-16-00-06

The last of these eight rings is a split ring so that you can move onto the next row. For the split ring, and the rest of the motif I encorporated a second shuttle thread. I tied the end to the space in the beginning of the center ring so as to get a symmetrical “foot” for this last ring too.

*

Alla kuvassa viimeinen rengas työn alla. Se on jaettu rengas jotta päästään seuraavalle riville katkaisematta lankoja. Sitä varten, ja loppukuviota varten lisäsin toisen sukkulan. Sen langanpään solmin keskusrenkaan aloituskohtaan. Samalla sain toisen “jalan” viimeiselle renkaalle jotta se asettuisi symmetrisemmin.

2018-03-07-16-02-08

The last two rounds are attached to the same picots of the rings. The little chains that are marked as 4 on the pattern I would make a little longer, maybe 5 or 6.

*

Kaksi viimeistä kierrosta kiinnitetään samoihin renkaiden keskimmäisiin nirkkoihin. Mallissa merkityt 4 silmukkaa voisi pidentää mielestäni ainakin viiteen silmukkaan.

2018-03-07-15-06-08

A pretty and wintery decoration ❄ Kaunis ja herkkä talvinen koriste.

Little doilies, pieniä pitsiliinoja

Pikku neliö

I practiced different Hedebo techniques on this small doily which measures about 15×15 cm. For material I cut a piece of the fine old sheet that I used for the whitework tea cosy. I didn’t have linen thread at hand so I used a No. 10 cotton. The cotton seems to work well on the satin stitch of the little leaves but the pyramid structures still leave a bit to be desired. I’ll definately have to try the thin linen thread next!

*

Pieni Hedebo liina syntyi harjoittelutyönä. Käytin siihen samaa vanhaa pellavaista lakanakangasta kuin leikekirjottuun pannumyssyyn. Lanka on nro 10 puuvillaista virkkauslankaa, joka toimii hyvin laakapistoina pikku lehdissä, mutta esimerkiksi tyypilliset Hedebo pyramidit jäivät aika muodottomiksi. Ohutta pellavaista lankaa pitää siis kokeilla niihin.

Neliön kulma

Neliön reuna

Under here is another little doily with a tatted edging and the center made from the same old linen. The edging is a favourite of mine from a previous post. The edge is hemmed with the typical Hedebo twisted buttonhole stitch onto which I sewed the lace edging.

*

Tämä toinen pikkuliina on suunnilleen saman kokoinen. Reunus on sukkulalla tehtyä käpypitsiä joka on tuttu tästä vanhasta postauksesta. Tein sen renkaaksi ja mittasi keskustaa varten sopivan kokoisen ympyrän samasta lakanakankaasta kuin ylempi pikkuliina. Kankaan reuna on päärmätty Hedebo kirjonnasta tutuilla napinläpipistoilla ja pitsi on ommeltu siihen.

Frivolité pikkuliina

Pikkuliina pöydällä

Pelaajat

Old handkerchief lace, vanhaa nenäliinapitsiä

nenaliinat-ja-pyorea

I love old linen! These are some of the beautiful pieces that I’ve inherited. Each handkerchief has been decorated with a different type of lace, all with really thin thread and worked with very skillful hands. The round little doily adorned a jam jar that I was given many years ago and has a slightly more rustic feel to it.

nenaliinojen-kulmat

Kauniit käsityöt ovat intohimoni ja näitä perintöliinoja vaalin suurina aarteinani! Kolmea eri tekniikkaa on käytetty nenäliinojen pitsien tekoon. Pyöreä pikkuliina koristi aikoinaan lahjaksi saamaani hillopurkkia ja sen virkattu pitsi on vähän karkeampaa tekoa.

nenaliina-virkattu

Beautifully worked crochet! The motif is only 1,5 cm wide and about the same hight. The edging is also very neatly crocheted straight onto the linen.

*

Kauniin virkatun reunuksen kuvion leveys on vain 1,5 cm ja korkeus on sama. Malli on monelle virkkaajalle tutun tuntuinen. Pitsi on todella siististi virkattu suoraan tiiviin puuvillapalttinan reunaan.

nenaliina-frivolite

The lace on the next one is tatted. The relatively simple pattern has been made with one shuttle. The handkerchief has been hemmed with the drawn thread technique and the lace is sewn onto the edge. Very pretty!

*

Seuraava liina on Frivolitéetä eli käpypitsiä. Yhdellä sukkulalla toteutettu malli on suht yksinkertainen, mutta silti todella viehättävä. Liina on päärmätty reikäompelein ja pitsi on kiinnitetty käsin ompelemalla liinan reunaan.

nenaliina-needle-lace

The smallest one has Turkish needle lace (also called “oya”) in one corner and on the edges. This is a method where the lace is worked with just needle and thread straight onto the edge of the fabric. This is actually one handkerchief that I can say I’ve used since it decorated the little pocket of my national costume. The dress was bought for me in my early teens. It was very cleverly sewn with a lot of seam allowance to take out when I grew. Since then the dress has also been worn by my daughter on many a festive occasion and I am hoping it will be passed on to future generations…

*

Pienimmän liinan kulmassa ja reunoilla on turkkilaista neulapitsiä. Tätä oya-pitsiä tehdään pelkällä langalla ja neulalla. Se koostuu kaarista joita kiinnitetään erilaisilla solmuilla edellisen rivin lenkkeihin. Sain tämän pitsiliinan aikoinaan isoäidiltäni koristamaan kansallispukuni taskua, ja siinä se on ollut näihin päiviin asti hakaneulalla kiinnitettynä, ensin minun käytössäni ja sittemmin tyttäreni.

needle-lace

Oya lace is an ancient art of needle lace used to decorate scarves and linen. It’s also a method to make 3D flower decorations for head decorations, necklaces etc. that can look amazingly realistic. This is my try at oya needle lace onto the edge of an old linen towel.

*

Eri pitsitekniikoita tutkiessani innostuin itsekin kokeilemaan ensimmäistä kertaa neulapitsin tekemistä vanhan pyyheliinan reunaan. Tässä harjoitelmani vähän paksummalla Novitan virkkauslangalla. Ohjeita löytyy netistä hakusanoilla “Turkish needle lace” tai “oya lace”nenaliinat-ja-pyyhe

Reflector lace, pitsiheijastimia

heijastimet-salamalla

A good reflector is a very important “safety device” that should be attached to everyones clothes, bags etc. during the dark months of autumn and winter. These have been made out of the same reflective thread that I used a year ago (link here).

*

Ohuesta heijastinlangasta virkattuja ja käpyiltyjä heijastinkoristeita kiinnitettäviksi talvitakkeihin ja laukkuihin. Pyörylöistä virkatut on tehty samalla tavalla kuin korvikset tässä postauksessa. Kokeilin myös onnistuuko heijastinlangasta käpyily. Tekemällä pelkkiä kaaria ja käyttämällä sydänlankana haurasta heijastinlankaa kestävämpää puuvillaa sekin onnistui. Kokeilun tulokset alla olevassa kuvassa missä on kolme heijastinta. Niiden kaikkien keskusta on virkattu ja sen ympärille tehty frivolité pitsiä. Heijastinpitsiä lisää vuoden takaisessa postauksessa.

heijastimet-2

These are crocheted the same way as the earrings in a previous post.

heijastimet-1

These are more traditional crochet.

Heijastimet 3.jpeg

And these an experiment to turn the same thread into tatting. The thin thread is quite brittle and breaks easily but by using a stronger core thread (DMC cordonnet no. 30 cotton) I managed to make this work 🙂 The center is crocheted. All the tatting is done in chains which are joined to the previous row using the core thread. The one on the right has crocheted double stitches with a narrow reflector band weaved in and just one row of tatted chains.

heijastimet

Now these just have to be sewn on not to be swallowed by the depths of my needlework basket!!

Tatted doily, käpypitsiliina

DoilyAfter about six months of on and off tatting I just finished my first tatted doily 🙂  I found the pattern on Pinterest, can’t find the origin though since it’s only a picture. The second row looks like Mary Koniors “Spinning Wheel” so maybe it is one of her patterns? I’ll have to get her book from somewhere!

*

Tämä pitsiliina on suuritöisin toistaiseksi tekemäni käpypitsityö. Lanka on DMC 30 virkkauslankaa ja työ on tehty kahdella sukkulalla. Ohjeen löysin Pinterestistä, harmillisesti taas ilman linkkiä, mutta keskusta on Mary Koniorin malli, joten oletan että liina on hänen suunnittelemansa. Kokeilin sen viimeistelyyn Muskaan’s T*I*P*S sivustolta löytämäni kaulimen avulla prässäämistä. Liina yksinkertaisesti kastellaan, levitetään jollekin tasaiselle alustalle ja “prässätään” kaulimella kuivan liinan läpi. Nopeaa ja helppoa! Jos käpyily kiinnostaa niin käypä Muskaanin sivuilla 🙂

Doily unblockedThe doily measures exactly 30 cm in diameter and  took about 1,3 balls of number 30 DMC thread using two shuttles. Here’s the doily before blocking. At this stage the center seems to be a little too large.

BlockingFor the blocking I used the rolling pin method which I found on Muskaan’s wonderfully informative tatting site called T*I*P*S. It’s a very simple procedure compared to all the pinning I’ve used before. You just wash/wet the article, stretch it over a clean, even surface (I used a large tray), cover with a clean cloth and roll over it with a rolling pin. You can easily straighten any unruly folds and go over that part again. The result was a crisp and smoothed out doily, much neater than if it had been just ironed.

Doily corner

There’s only one little mistake that I noticed, a picot too many in one of the outer rings in the second to last row. I’m pretty happy with this, though I doubt that I’ll start another one in the near future!

Keltainen kukka

Tatted and crocheted earrings, korvikset käpypitsistä ja virkkaamalla

Inspired by a Japanese artist Miho Fujita who makes fabulous intricate jewellery with a tiny crochet hook I tried crocheting and tatting these earrings with my tatting thread. On the right my tatted version with a four petal flower motif and on the left my try of Miho Fujita’s tiny circle chains.

Kukkainen

My tatted earrings are made with individual four petal flowers that rather remind me of hortensias or lilac flowers. The petals are 5-7-7-5 up to 5-9-9-5 at the top. To attach them to the earring I made a double layered flower.

To make the flower unwind about 30 cm of thread and leave it waiting to make the chain. Start the flower with three rings. The fourth ring has to be attached to the first one and to do this I first turned the motif upside down so that the threads are behind the flower (the second picture). Then turn the top edge of the ring towards you so that the picot is the other way around. Connect to the picot as usual and do the rest of the double stitches before tightening the ring. Work a chain of 10-20 double stitches before attaching it to the stem. To attach the flowers together I incorporated the previous threads inside the stem like this:

With more flowers the stem gets fuller on its way up.

Here are the finished earrings.Kukkaiset

This is how I made the crocheted little circle chains.

To move down I made chains and to come back I crocheted over them. Work one side on the way down and the other one on your way up. Start with a chain and make a circle at the end of it with about 14 doubles into the third stitch from the hook. Close the circle with a slip stitch catching the chain with the same stitch. Crochet 4-5 stitches back over the chain and continue with 15 chain stitches making another circle at the end and coming back the same way over the chain. Continue like this until your chain is long enough. Coming back up make the chain for the circle about 10 stitches long and start it half way between the circles on the previous side.

Kolme haaraa

There are three different length branches to my earrings. They are crocheted together at the top with a little circle that can be attached to an earring fitting. Maybe I’ll make them a few more branches to make them fuller?

Pyöryläiset1

The next post is about how I dyed these earrings 🙂