Bobbin lace practice, nypläysharjoituksia


I’ve made lace in many different ways but this past summer I’ve been learning something that I thought I’d never even try – making bobbin lace. By chance I stumbled on a lace making course in Scotland which just sounded too wonderful to miss! (Thanks Susie!) So now I’m neck deep in yet another engulfing hobby…


En ollut aikaisemmin ajatellut ikinä aloittavani niin “vanhanaikaista” harrastusta kuin nyplääminen vaikka kaikenlaiset pitsit ovat aina kiinnostaneetkin. Nyt tarjoitui tilaisuus lähteä seikkailumatkalle Skotlantiin nypläysoppiin ja nypläys onkin muuttunut aivan lumoavaksi maailmaksi! Vinkin sain aivan hurmaavia kankaisia nukkeja loihtivalta More Than Somewhat -sivuston Susielta.


To prepare for my trip I searched for some bobbin lace tutorials, and sure enough the internet is full of them. The first one I tried is this video by Tarmo Thorström of making simple lace with reflector thread and some clothes pegs for bobbins. Tarmo is a young Finnish lace artist who is trying to make bobbin lace accessible and modern, and doing a pretty good job of it. His first book is just fresh from the press (in Finnish, sorry, but I hope translated in the future!) My practice piece is just ordinary cotton crochet yarn with the pattern drawn onto a piece of cardboard.


Valmistauduin kurssille huolella käymällä Rauman pitsiviikoilla missä tutustuin Rauman pitsien loistokkaaseen menneisyyteen ja innovatiiviseen tulevaisuuteen. Raumalainen pitsitaiteilija Tarmo Thorström on mm tehnyt mainion videon  missä hän kädestä pitäen opettaa tekemään yksinkertaista heijastinpitsiä pyykkipoikia nypylöinä käyttäen. Tässä yllä ensimmäinen nypläystyöni johon heijastinlangan sijasta käytin tavallista kalalankaa. Suosittelen muuten Tarmon juuri ilmestynyttä kirjaa Moderni pitsinnypläys jossa hän mainiolla tavalla tuo nypläystä nykypäivään.


Next I followed the four beginners’ tutorials on the Finnish Rauma lace site using borrowed bobbins, a “pillow” made out of a cardboard box and linen thread I have for my reticello projects, Bockens 60/2. Very addictive! I thought I’d just make one corner of the little square doily for example but couldn’t stop 🙂 Lots of beginner’s mistakes but by the time I had finished the exercises I had a good rhythm and was well on my way to understanding what it’s all about. Even the most exquisite of bobbin laces are made with different combinations of just two moves, a “cross” and a “twist” made with two “pairs” of bobbins. Fascinating!! 😀

* sivustolta löysin loistavat ohjeet nypläysharrastuksen aloittamiseen. Neljän kurssityön avulla, joista kaikista on videot sivustolla, sain haltuuni perustaidot. Suurkiitos kaikille sivuston tekijöille!! Kurssitöihin käytin lainaksi saamiani nypylöitä, Bockensin 60/2 pellavalankaa sekä mansikkalaatikosta kyhäämääni nypläystyynyä. Alkuun päästyäni en meinannut malttaa ollenkaan lopettaa! Taitojen karttuessa ja nypläysvideoita selatessani ymmärsin että nämä samat peruslyönnit ovat perustana maailman hienoimmillekin pitseille. Lumoavaa!! 😀


The first excersise was practicing the three basic moves (on the left in the first picture). This was the second exercise, a simple six pair lace that has probably been made ever since the “invention” of bobbin lace.


Ensimmäisessä harjoituksessa kolme peruslyöntiä tulivat tutuksi (ylimmän kuvan vasemmassa reunassa oleva kirjanmerkin näköinen harjoitus jossa aluksi ylhäällä kokolyöntiä, sitten pätkä liinalyöntiä ja lopuksi puolilyöntiä). Tässä kapeassa “kuuden parin utissa” harjoitellaan kankaaseen kiinnitettävän sivun yleisintä reunaa. Tuttu malli kaikille sukupolvien ajan nyplänneille.


Then three different sorts of decorations are added. Here you need 14 pairs of bobbins.


Seuraavaksi tehtiin neljällätoista parilla plättiharjoitus johon tuli kolmea erilaista kuviota.


For the final exercise all the acquired skills were combined to make a little doily. More concentration needed to avoid all those mistakes!


Kertyneillä taidoilla nyplättiin viimeisessä harjoituksessa perinteinen spindelnatto -liina. Taas monta virhettä – ei muuta kuin enemmän huolellisuutta!

Spindelnaton valmis kulma

Here’s the presentable corner and there will be more bobbin lace to follow 😉


Tässä virheetön kulma. Nypläysseikkailu jatkuu 🙂

Dyeing underwear, alusasujen värjäämistä

I’ve been continuing my bra making experiments and have perfected my pattern based on the Harriet bra of Cloth Habit. Amy of Cloth Habit has also experimented with dyes for her underwear. Inspired by her I did some research and found a dye – iDye Poly – that can be used for the synthetic fabrics that bras are made of. With this in mind I’ve been making white lingerie that’s just been waiting to get dipped into the dye pot.

This is what I started with: four bras, all self made, and four pairs of undies, two of which were store bought. To test the colours I also made little swatches of the fabrics I’d used.

First I had to melt the packets of dye – separately so that I could mix the liquids to my liking. I dissolved the pink packet first and put the liquid dye into a jar. While rincing the pot I decided to try out if the nearly clear liquid would colour my fabric. To my surprise the lycra sucked the colour immediately and with that tiny bit of dye I got a very vibrant hue! Next I dissolved the yellow packet and poured half of the liquid into another jar to wait. With another piece of lycra I tried out the colour, but the yellow didn’t dye the material at all as deeply as the pink dye. I kept dipping the piece back into the solution, which was considerably richer than the almost clear liquid that had dyed the pink swatch, but the colour remained quite pale. Both experiment pieces in the picture above.


I didn’t want yellow or even orange for the lingerie. More like a coral was what I was aiming for first. I added just a few drops of the pink dye stuff to my pot of yellow and as I suspected the pink overran the yellow.

Oranssi väri

The first batch which was in the dye bath for just a couple of minutes resulted in the orangy colour you can see in the picture below. For the second set (the dye bath of which you can see in the picture above) I added more pink and got the really vibrant coral pink in the bottom right-hand corner. Next I poured most of the dye out and added water to dilute the solution. I quickly dipped in the pants of the next set for a soft dusty rose and then the bra separately. Not a very good result since the lace wasn’t taking the dye at all and I had to keep the bra in the liquid a lot longer to get a hint of the pink to stick. This resulted in the spandex and elastics being completely “pinked” so the bra is two coloured. Last I had a lace set that I knew would absorb the colour well. I went for a very diluted dye bath, which resulted in a baby pink, not quite my thing… So I added a tiny bit of grey I had saved from an earlier project and got the light lilac colour. Last I dipped the first orange set in again which changed it a little more towards the salmon pink I think I prefer.

Oranssit liivit

A lot of fun and lovely colours! I’ll definitely make more “whites” – to be coloured 🤗

Liivit kuivumassa

Silk beauties, silkki-ihanuuksia

One of my biggest treasures is a lace petticoat of my grandmother’s. It has sumptuous Chantilly lace inserts, an embroidered monogram with her initials and is absolutely beautifully hand sewn. I renewed my old silk nightgown (which somehow had shrunk in the cupboard) by adding a tatted lace edging to the neckline and copying the embroidered monogram. My daughter is named after my grandmother and happens to have the same initials so the nightie will end up in her wardrobe. As for the petticoat it’s part of my future museum collection 😉

The old petticoat comes down to the knee and drapes beautifully as it’s cut on the bias except for the top front where the lace inserts are. The colour is a very light beige to match the luxurious lace.

The front with darts.
The back is slighly narrower with an angle in the seam.
Decorative embroidered seam and lace attachment.
Seams from the inside.

The cross seams and the lace are both sewn with a decorative double stitch, a kind of hemstitch and makes a pretty little row of holes in the seamline. The raw edges are finished with a whipstitch.

The silk has been cut away from under the bigger bits of lace.
The darts from the inside in the middle seam.
The bottom hem and French seam at the sides.

The French seams at the sides are sewn with tiny backstitches. In my twenties I wore this underskirt as a party top and took in the upper part of the side seams for a better fit. The material started to wear thin in many places so the slip had to be moved into the memento department.

Side seam taken in.
The beautiful stitching inside.
The shoulder straps are attached to the silk.
Gütermann 100%silk 300/3

The original monogram and my reproduction on the right. For the embroidery I had some old Gütermann silk thread. Unfortunately the ink from the marker pen didn’t wash off completely so I’m hoping it will fade!

Here’s the renewed nightgown. It’s made of very similar silk and also cut on the bias, hence the extra triangles at the hem. It’s nearly full length with a slit at the side front where the little bow is. The narrow tatted lace edging is an old handkerchief lace pattern. For thread I used my grandmother’s old tatting cotton (DMC Cordonnet 70) which was suitably discoloured to an off white so as to match the silk.

Pattern: R 3-3-5, ch 5-5

Two simple hankerchief lace edgings from Free Vintage Crochet.

Isoäitini vanha alushame, jota joskus nuorena käytin juhlatoppina on suurimpia aarteitani. Se on todella upeasti käsin ommeltu silkistä ja ylellisestä Chantilly-tyylisestä pitsistä. Miehustaan kirjaillut nimikirjaimet ovat sattumoisin samat kuin tyttärelläni, joten hänelle lahjoitan vanhan silkkisen yöpaitani, jonka tuunasin alushameesta kopioidulla monogrammilla ja kapealla sukkulapitsillä.

Lace shawls, pitsihuiveja


It took me just over a year to knit this woollen lace shawl, on the left. The one with the bigger circles is an older version knitted with linen thread. I love the delicate look of them both.


Vuoden uurastuksen jälkeen sain vihdoin villaisen vasemman puolisen huivin valmiiksi. Toinen isompikuvioinen on parin vuoden takaa ja neulottu pellavalangasta. Molemmissa on kaunis herkkä kuvio joihin tykästyin jo heti mallin nähdessäni.

The pattern for this new one is from my French book on Shetland shawls written by  Japanese Shimada Toshiyuki. The original pattern is for a semicircular scarf. Apparently he spent quite a while working the pattern out. I’m not surprised, I had to carefully follow the diagram for quite a few pattern repeats before I got it although the repeat is only actually 4 rows high with 6 stitches. On the bottom right you can see the unblocked surface, the other photos are of the stretched out shawl where the little circles come out very defined.


Villaisen huivin malli on japanilaisen Shimada Toshiyukin kirjasta. Monet shetlantilaiset vanhat neulemallit heräävät hänen käsissään kauniisti uudelleen eloon. Tämän mallin selvittäminen oli kuulemma aikamoinen haaste, eikä ihme – minä ehdin neuloa pitkät pätkät ennen kuin olin hoksannut mallikerran jujun vaikka se on vaan neljän rivin korkuinen ja kuuden silmukan levyinen. Oikeassa alakulmassa näkyy sotkuista neulottua pintaa ennen pingottamista ja muissa kuvissa valmiin huivin pienet renkaat tulevatkin selvästi esille.

The yarns for both my shawls are from Tallinn so instead of the semicircular form of the book’s Shetland shawl I decided to use the traditional Estonian rectangular 1:3 design (without the pointy edge though). I also have a book on Haapsalu shawls and it seems that Estonian and Shetland versions are very similar, light and delicate yet warm and protective woollen lace. The quality of the yarn is astonishing, how can such a thin thread be so strong! My shawl weighs just under 90g and measures about 55×180 cm. And fits easily inside my wedding ring like a true Haapsalu shawl is supposed to 🙂


Ostin langat itse asiassa molempiin huiveihin sattumoisin Tallinnasta. Villalanka on Haapsalun huiveja ja huivilankoja myyvästä liikkeestä vanhassa kaupungissa. Lanka itse on todellinen kehrääjä taidonnäyte: miten villasta saakin niin hienoa ja ohutta lankaa, joka lisäksi on todella lujaa! Shetlantilaisen puolipyöreän huivin sijaan päätinkin sitten neuloa perinteisen virolaisen suorakaiteen muotoisen huivin, ilman suippokärkistä reunapitsiä tosin. Mittasuhteet eli 1:3 ovat kutakuinkin kohdillaan. Haapsalun huivit, kuten shetlantilaiset lähisukulaisensa, ovat henkäyksen ohuita ja keveitä. Yksi 100g villavyyhti riittää ja minun huivini painaa vähän alle 90g.  Huivi mahtuu myös helposti sormukseni läpi kuten kuuluukin 🙂

The other shawl is one that I’ve worn a lot, despite the fact that at over 3 metres it’s too long. This is due to the weight of the linen which also distorts the pattern. As you can see in the lower photo the circles keep their shape better when they hang crosswise.  The two ply linen was originally off white but whitened beautifully in the machine on a hot cycle with some whites’ washing powder! This too was quite a complicated pattern and required a lot of attention. But I love the look of the lace so maybe I’ll knit another one with lace wool which keeps it’s shape better.


Pellavainen huivi on ollut kovassa käytössä. Malli on neulottu monta vuotta vanhan Suuri Käsityö -lehden ohjeen mukaan ja on myös aika monimutkainen. Lanka oli alunperin luonnonvalkoista pellavaa,  mutta valmiin huivin sain tehokkaasti valkaistua 90 asteen pesuohjelmalla ja valkopyykille tarkoitetulla pesuaineella. Pellavan paino vetää huivia pituussuunnassa ja käytössä kolmen metrin mitta on oikeastaan liiankin pikä. Kuten yllä alimmasta kuvasta näkyy, malli tulisi myös kauniimmin esille jos neule olisi poikittain. Ehkä seuraava huivini on ohuesta villalangasta tällä kuviolla neulottu sillä villainen huivi näyttää pitävän muotonsa paremmin.


The many details of a wedding dress, hääpuvun monet koukerot


Photo Karri Wihersaari

We had a lovely wedding in the family last weekend and I had the honour of making the wedding dress for my daughter-in-law 😀 We started planning it in march and went shopping for materials. The lace is a cotton guipure and the top layer of the hem a silk chiffon. V-neck at the back and a loooong row of pearl buttons. Much detail goes into a dress like this plus I’ve never made one with a train before, hence a few trials (and errors) and a lot of googling.  But the bride was absolutely beautiful on the day and looked radiant in the perfect dress for her 🙂


Vietimme esikoiseni tunnelmallisia häitä viikonloppuna ja minä sain kunnian ommella poikani morsiamen hääpuvun 🙂 Suunnittelu alkoi hyvissä ajoin ja sitten kangasostoksille. Puuvilla guipure löytyi Villisilkin valikoimista ja loput kankaat Eurokankaasta. Helman päällimmäinen kerros on silkkisifonkia ja hameosaan käytin Suuren Käsityölehden 1/2006 morsiuspuvun kaavaa. Suuritöisen projektin eri vaiheissa haeskelin moneen otteeseen apua netistä ja esimerkiksi laahusta en ole aikaisemmin ommellut.  Mutta hääpäivänä morsian säteili kauniina hänelle täydellisesti sopivassa mekossa 😀


I found a lot of great sewing tips on the internet, this one for example in Treads magazine on how to sew invisible and durable seams on lace. I dyed some of the chiffon with tea and hid the seam allowances inside the skin coloured bias strips. I remember using tea as a dye quite a few years ago on my first ever long skirt for which I dyed the lace of the hem to match the beige material.


Löysin netistä paljon hyviä vinkkejä, mm tämän niksin  Threads Magazine;stä millä pitsikankaan saumoista saa kestävät ja näkymättömät. Värjäsin palan helman sifonkia haudutetulla mustalla teellä ihon väriseksi. Siitä leikatuilla vinokaitaleilla ompelin olka- ja hihasaumat piiloon. Samaa värjäyskikkaa muistan käyttäneeni ensimmäisen pitkän hameeni helmaan ommeltuun pitsiin, kun valkoisesta piti saada vaaleaa beigeä.

I didn’t find any lace edging for the neckline that would have suited the guipure so I had to make it myself. This tatted edging is an adaptation of something I found on pinterest. Not perfect but it looked very pretty on the finished dress. I first reinforced the neckline by machine stitching one straight and another zigzag stitch to it with the help of a strip of tissue paper. Then I sewed the lace on by hand. At the back I added an invisible elastic under the edge to prevent it from stretching too much.


Halusin viimeistellä pääntien reunapitsillä mutta sopivaa ei löytynyt kaupasta, joten se piti tehdä itse. Se on sukkulapitsiä eli käpypitsiä ja sovellus pinterestistä löytämistäni malleista. Ei aivan täydellinen, mutta oikein kaunis ja sopiva guipurepitsin pariksi. Ennen pitsinauhan kiinnittämistä vahvistin pääntien reunan vielä ompelemalla siihen koneella yhden suoran ompeleen ja toisen siksak-ompeleen kaavapaperin läpi. Takaosaan pitsireunan alle tuli vielä väritöntä kuminauhaa tueksi.Nappilista

The skirt of the dress weighs quite a bit since both the lining and dress fabric are pretty heavy. To carry the weight I inserted a so called waist stay inside the bodice. There’s a good article about waist stays in the Burda blog for example. And there has to be “something blue”, right? Here you can also see the ready bought bridal button trim. The elastic loops are 9mm wide and I found some pretty 8mm pearl buttons that were hand sewn to the other side over the invisible zipper. The last button down the hem was a slightly bigger chiffon coated one to which the train was attached.


Hameosa oli aika painava, joten googletuksen tuloksena asensin vyötärölle erillisen ripsinauhan johon hameosa kiinnittyi. Näin koko helman paino ei ollut yläosan ja pitsin varassa. Ja mekkoon saatiin jotain sinistä 🙂 Hyvät englanninkieliset ohjeet vyötärönauhan ompeluun löytyy esimerkiksi Burda-lehden blogista. Piilovetoketjun ja hamekankaan väliin tuli Nappitalon valmista lenkkinauhaa, jossa on 9mm kuminauhalenkkejä. Pienet 8mm kokoiset helminapit löysin Eurokankaasta ja niitä ompelin käsin vastapuolelle yli kuusikymmentä. Alimmaiseksi tuli sifongilla päällystetty hieman suurempi nappi johon laahuksen sai kiinnitettyä.

The train was a bit of a tough nut. The pattern I had, from an old Finnish sewing magazine, was a good one but there were other issues to tackle. I wanted the top layer of chiffon to be a little fuller, which meant problems with the length at the back, especially when the train was lifted into a bustle. I added two extra loopholes to the chiffon with which the train was lifted to the supporting button from the sides too, and levelled the rest of the hem to that lenght. This solved that problem nicely.

To make the train fall evenly along the floor I tried a horse hair braid in the hem between the skirt fabric and the lining. All it was doing was making the hem wavy so I decided to take it out. The solution was an undershirt which had three layers of tulle in the back . The pattern was the same as for the skirt, the first layer of tulle laid flat and was sewn along the middle of the four back panels. The two gathered layers were only slightly wider than the skirt at the bottom so they were only supporting the hem, not so much lifting it. The underskirt had a button to attach it into a bustle too.


Laahuksen kanssa oli parikin pähkinää purtavana. Sifonkinen päälliosa oli leveämpi kuin alempi helma joka tarkoitti sitä että kangasta jäi sivuille roikkumaan kun laahuksen nosti nappiin kiinni. Ongelma ratkaistiin niin, että sifongin saumakohtiin kiinnitettiin ylimääräiset lenkit joilla senkin sai kiinni. Helmaa joiduin tasaamaan vielä vähän sen mukaan.

Jotta laahus olisi kauniisti laskeutunut lattialle, kokeilin kovikenauhaa helman ja vuorikankaan välissä. Se teki helman vain kiemuraiseksi joten purin sen pois. Ratkaisu oli alushame johon tuli kolme kerrosta tylliä. Neljän takakaitaleen keskelle tuli yksi sileä kerros. Sen päälle ompelin kaksi poimutettua kerrosta, mutta vain hieman helmaa leveämpää, niin että tylli vain vähän tuki hametta eikä liikaa nostanut päällikangasta.

This is the little purse I made to match. Bad photo, sorry! Here is the pattern for the fabric layers, the lace, a stiffer interfacing and the satin lining. I changed the frame in the end to one that I could sew on.

I added a Handmade by Liisa tag inside the bodice and embroidered the bride’s initials on top of it – but forgot to take a picture… To be added later perhaps.


Tein pienen pussukan yläosan pitsistä, huono valokuva anteeksi! Vieressä kaava, jolla leikkasin laukun kangaskerrokset: päällimmäisenä yläosan pitsiä, kovikekankaalla vahvistettua aluskangasta sekä satiininen vuori. Kehyksen muutin vielä ommeltavaan versioon jossa on reiät kiinnitystä varten.

Miehustan sivusauman kohdalle kiinnitin Handmade by Liisa -merkin ja kirjailin sen yläpuolelle morsiamen nimikirjaimet. Enpä muistanut siitä ottaa valokuvaa… Ehkä lisään sen myöhemmin.

The last thing sewn on was something old: a little salt pouch for good luck! Sixty years ago it was hidden inside the hem of my mother’s wedding dress, and since then it’s been sewn into the hem of my own, my sister’s and now my daughter-in-law’s dress, the last three all made by me of course 🙂 It’s made of the same thick cream coloured silk satin as the original dress. This time it got a wash and was refilled with the same coarse grey salt. Has anyone else heard of a salt pouch for good luck sewn into a wedding dress??


Viimeiseksi ompelin pukuun jotain vanhaa: pienen suolapussin onnea tuomaan! Se oli alunperin äitini morsiuspuvun helman sisällä kuusikymmentä vuotta sitten. Sain sen häneltä kun ompelin omaa hääpukuani, ja sen jälkeen se on piilotettu myös sisareni ja nyt miniäni hääpuvun helmaan. Noin kuusi senttiä korkea pussi on samaa kerman väristä paksua silkkisatiinia kun äitini hääpuku ja sidottu tyllin suikaleella. Pesin sen ja täytin uudelleen samalla karkealla harmaalla suolalla. Onko kukaan muu kuullut tällaisesta perinteestä??


Photo Karri Wihersaari

With love and all my best wishes to the happy couple!


Onnea hääparille toivottaa “anoppi”!

Crocheted squares, virkattuja neliöitä


This is an absolutely charming book! It features some jems of the antique lace collection of Japanese lace enthusiast Mitsuko Fukuoka. She accumulated her lace collection during the many years she lived in France, and the patterns have been beautifully adapted into charming purses and shawls etc.


Tämä on aivan hurmaava kirja – nimensä mukaisesti! Japanilainen Mitsuko Fukuoka keräsi Ranskassa asuessaan vanhoja pitsimalleja ja on toteuttanut niistä kauniita virkattuja laukkuja ja asuja. Kirjan on suomentanut Hanna Alajärvi ja mallit on esitetty tutuilla merkkikaavioilla.


This was one of the first little motifs I tried from the book. It soon started to ring some bells since my mother has had this beige little doily on her side table for a long time. The pattern is very similar although the rings in the corners have been substituted by chains and there are less little squares in the centre.


Tämä neliö oli tutun tuntuinen ja melkein samanlaisista onkin koottu tämä äitini eteisen pöydällä vuosikaudet koreillut vaaleanruskea liina. Kirjan ohjeessa on vähemmän pikkuneliöitä keskikuviossa ja kulman rengas on korvattu ketjulla.


Going through my mother’s linen cupboard I also found some lovely old sheets, one of which has a lace insertion with the same motif.


Lakanan neliöpitsi

Äitini liinavaatekaapin kätköistä löytyi myös tutun näköisiä lakanoiden koristepitsejä. Tässa ylhäällä samasta neliöstä on virkattu välipitsiä. Toisen lakanan lehdykkäpitsiä olen virkannut metrikaupalla ja käytin sitä esimerkiksi saunan pukuhuoneen uusien verhojen koristelemiseen pari vuotta sitten. Se on mielestäni yksi viehättävimmistä Mary Oljen Kauneimmat Käsityöt -kirjan malleista.

KB kirjailtu lakana on kaikkien sääntöjen mukaan taiteltu kolmeen osaan niin, että monogrammi on keskellä. Äitini opetti minulle lakanoiden vetämistä ja samoin minäkin vedin lakanoita omien lasteni kanssa. Tiukalle rullalle rullattuna lakanasta tuli melkein yhtä sileä kuin mankeloituna ja se oli myös helppo työntää kaapin hyllylle.

Lakanoiden monogrammit

The second sheet has another very familiar lace pattern. I’ve made meters of it in different sizes and used some for the new curtains for our sauna a couple of years ago.


Here on the right you can see the way my mother taught me to fold sheets and store them rolled up. To do this you had to have a helping hand which meant that children too learned to “pull sheets”. First the sheet was straightened by holding by all four corners, lifting them up and then pulling down at the same time so that there was a good bang. The smaller children would sit under the sheet and have a good laugh! Then the sheet was folded in four lengthwise (and in a special W fold) or in three if there was a pretty monogram in the middle. The hard part was to get it to fold into three equally so that the inside edge would fit snugly inside the fold. Both “pullers” would hold on tightly to one end of the folded sheet and pull away simultaneously and equally hard to stretch the sheet. First you stretched the outer edges and then moved on towards the middle. Sheets with lace inserts you would hold just inside the lace so as not to tear it off. Once happy with the result the ends of the sheet were folded together and then together again. The sheet was layed on a table and rolled up into a tight roll. This way the sheet was nearly as smooth as a mangled one when it was taken out of the cupboard. It was also easy to store into the small space on the shelf.

Lakanarulla avattuna


Crocheted purses, virkattuja pikkulaukkuja

Laukku ja helmet

Just finished this pretty little handbag to go with my turquoise gear. It was the first time I fixed a metal frame to a bag.  This crocheted pouch cover has been waiting a long time to be framed, so one less UFO (UnFinishedObject) in my stash!


Ensimmäistä kertaa kokeilin metallikehyksen kiinnittämistä laukun reunaan. Sopivilla työkaluilla se onnistui aika hyvin ja sain kauniin pikkulaukun vedenvihreiden vaatteitteni seuraksi.

Kolme laukkua

I’ve made quite a few little bags with about the same simple crochet pattern. The green one has a zipper sewn to the top, the purple one I gave up on as it didn’t quite work on top of a slightly tatty old handbag. I also have one in off-white and a black one which my daughter has been putting to very good use.

Laukun kuvio

Here you can see the pattern: alternate rows of 1-3 chain stitches with 3 or 5 double crochet in the middle, and then 5/7/9 trebles into the loop created by the chain and one double in the middle stitch of the row below.


Malli on yksinkertainen. Joka toisella rivillä virkataan 1-3 ketjusilmukkaa vuorotellen 3:n/5:n kiinteän silmukan kanssa. Seuraavaan riviin tulee 5/7/9 pylvästä ketjuun ja yksi kiinteä silmukka keskimmäisen alemman rivin  kiinteän silmukan päälle. Mallia voi kokeilla eri silmukkaluvuilla langan paksuuden mukaan.


The bag is lined with an old t-shirt. I sewed the lining onto the top of the crocheted piece rolling it a few times to make the seam thicker. This way it will stay better inside the clenched frame.

I covered the pliers with tape to protect the frame. Next time I’ll try to remember to tape the frame too. The long edge was easy with the right tool, but for the shorter sides I had to use the narrow pliers which didn’t work as well… The purse looks much more sophisticated with the frame. Since I have a few more frames waiting around I’m sure we’ll see more of these 🙂


Vuorikangas on vanhasta t-paidasta joka oli sopivan värinen. Sivu- ja yläreunat kiinnitin virkattuun kappaleeseen rullaamalla vuorikangasta paksummaksi. Levennyksen ansiosta se pysyy paremmin kehyksen sisällä.

Metallikehyksen puristamiseen käytin leveitä pihtejä jotka teippasin jottei niistä jäisi ikäviä jälkiä kehikkoon. Ohuempiin sivuihin piti käyttää kapeita pihtejä joilla en saanut yhtä siistiä jälkeä. Seuraavalla kerralla suojateippaan myös kehyksen. Kehyksiä onkin kertynyt kaappeihin hyvä kokoelma, joten voin jatkaa harjoituksia. Laukusta tulee paljon viimeistellymmän oloinen kehyksen kanssa 🙂

Laukku tuolinnojalla

More reticello practice,lisää harjoituksia


A new try of reticello with slighly bigger squares of around 2 cm each. Just about the right size for my son’s historic collar.


Uusia reticello kokeiluja vähän isommilla ruuduilla. Reilun 2 cm kokoisina ne ovat suunnilleen sopivia historialliseen kaulukseen jota suunnittelen pojalleni.


Here’s my sampler onto which I’m outlining a little square doily next. The unevenness of the linen thread is causing some problems, but maybe it will just be part of the attraction?! I am slowly getting more familiar with the work –  even with the venetian picots…


Tässä mallikappaleeni johon hahmottelen seuraavaksi pienen liinan kulmia. Pellavalangan epätasaisuus aiheuttaa välillä ongelmia, mutta ehkä se täytyy hyväksyä osaksi työn viehätystä?! Pikkuhiljaa alkaa erilaisten kuvioiden, ja jopa nyppyjen tekeminen sujua…


Some new linen pillowcases are also getting decorated.


Uudet pellavaiset tyynyliinat saavat myös kirjaillut koristeet.

Puolikas kuvio

Reticello practice/harjoituksia

9 squares1

I’ve started my reticello practice with the help of the new books I ordered from Italy. The author Giuliana Buonpadre is a distinguished teacher and reviver of old needlework techniques. She has a beautiful website called Filofilò.


Tilasin Italiasta käsityökirjoja niiden kirjoittajan Giuliana Buonpadren nettisivujen kautta. Hän on arvostettu vanhojen käsityötekniikoiden opettaja ja uudistaja. Reticello-kirjan opatuksella pääsin hyvin jyvälle tämän vanhan revinnäistekniikan saloista.

Il libro

My first attempt below looks quite clumsy (at least blown up like this!) You need good lighting and a good pair of glasses/eyes. The linen I’m using here is a little too fine, about 20 threads to the cm instead of the 15 Giuliana Buonpadre suggests. You can see I’ve struggled with the thread count etc.

The light blue sewing tread is an Anchor Mercer Crochet 80 / Fil à Dentelles cotton, of which I bought 15 balls from a sale! Maybe to be used for some Hardanger later on since I bought that book too 🙂 3 sqares

The next try was with a linen thread since I’m planning to make a 17th century style collar with this technique and the historical pieces probably would have been made with linen. This finnish bobbin lace thread worked pretty well (Pella nypläyslanka 60×3), quite even for a linen and not getting muddled too easily.

Mitan kanssa

Here are the preparatory stages: counting and removing the guide threads, whip stitching the edge, four sided stitch to reinforce, and weave stitch to cover the bars that remain.


On with the needle lace to fill the squares. For my collar I’ll need bigger holes! I’ve also ordered some mercerized linen thread – we’ll see how that works…


Tatted mobile, ikkunakoriste käpypitsistä


This lovely little decoration was amongst the treasures I found in the old sewing box of my friend’s mother. It’s made up of six ornaments, three different kinds of tatted motifs tied together.


Tämä kaunis käpypitsikoriste löytyi ystävättäreni äidin vanhan ompelulaatikon kätköistä. Kuusi kuviota, kolme erilaista, on solmittu ketjuksi.



Here are the individual motifs. I counted the stitches and remade them out of no. 20 DMC Cordonnet, about the same thickness as the original ones.

Laskin silmukkamäärät koristeisiin ja tein uudet kappaleet. Lankana DMC Cordonnet nro 20 joka on suunnilleen saman paksuista kuin alkuperäisissä.


The simplest motif has rings and chains alternating, both with 6 sets of four double stitches.


Yksinkertaisimmassa mallissa on ketjuja ja renkaita vuorotellen. Molemmissa on kuusi neljän kaksoissolmun ryhmää.


The square has little rings of 6-6 connected with chains of different sizes. I started mine with a ring (R1) continuing clockwise with the chain (C1)… so that I could finish in the corner and make a split chain to leave the thread ends in the middle.


Neliön muotoisen kuvion aloitin 6-6 renkaalla R1 ja siitä myötäpäivään oikealle niin, että sain viimeiseksi tehtyä jaetun ketjun kuvion kulmaan.


The third design is a little more complicated. The beginning is tatted with one shuttle. The center ring (8x3ds), then eight rings (5-3-3-5) around it attaching the thread to the picots of the center ring after each ring. Here below is the beginning of this motif with the thread end tucked inside the six first double stitches.


Kolmas kuvio on vähän monimutkaisempi. Keskusrenkaan (8×3) ympärille tehdään kahdeksan rengasta jotka kiinnittyvät joka välissä alemman renkaan nirkkoihin. Tässä alla kuvion aloitusrengas. Langanpään pujotin kuuden ensimmäisen tuplasilmukan alle.


The last of these eight rings is a split ring so that you can move onto the next row. For the split ring, and the rest of the motif I encorporated a second shuttle thread. I tied the end to the space in the beginning of the center ring so as to get a symmetrical “foot” for this last ring too.


Alla kuvassa viimeinen rengas työn alla. Se on jaettu rengas jotta päästään seuraavalle riville katkaisematta lankoja. Sitä varten, ja loppukuviota varten lisäsin toisen sukkulan. Sen langanpään solmin keskusrenkaan aloituskohtaan. Samalla sain toisen “jalan” viimeiselle renkaalle jotta se asettuisi symmetrisemmin.


The last two rounds are attached to the same picots of the rings. The little chains that are marked as 4 on the pattern I would make a little longer, maybe 5 or 6.


Kaksi viimeistä kierrosta kiinnitetään samoihin renkaiden keskimmäisiin nirkkoihin. Mallissa merkityt 4 silmukkaa voisi pidentää mielestäni ainakin viiteen silmukkaan.


A pretty and wintery decoration ❄ Kaunis ja herkkä talvinen koriste.