The many details of a wedding dress, hääpuvun monet koukerot

Morsian

Photo Karri Wihersaari

We had a lovely wedding in the family last weekend and I had the honour of making the wedding dress for my daughter-in-law 😀 We started planning it in march and went shopping for materials. The lace is a cotton guipure and the top layer of the hem a silk chiffon. V-neck at the back and a loooong row of pearl buttons. Much detail goes into a dress like this plus I’ve never made one with a train before, hence a few trials (and errors) and a lot of googling.  But the bride was absolutely beautiful on the day and looked radiant in the perfect dress for her 🙂

*

Vietimme esikoiseni tunnelmallisia häitä viikonloppuna ja minä sain kunnian ommella poikani morsiamen hääpuvun 🙂 Suunnittelu alkoi hyvissä ajoin ja sitten kangasostoksille. Puuvilla guipure löytyi Villisilkin valikoimista ja loput kankaat Eurokankaasta. Helman päällimmäinen kerros on silkkisifonkia ja hameosaan käytin Suuren Käsityölehden 1/2006 morsiuspuvun kaavaa. Suuritöisen projektin eri vaiheissa haeskelin moneen otteeseen apua netistä ja esimerkiksi laahusta en ole aikaisemmin ommellut.  Mutta hääpäivänä morsian säteili kauniina hänelle täydellisesti sopivassa mekossa 😀

Hihat

I found a lot of great sewing tips on the internet, this one for example in Treads magazine on how to sew invisible and durable seams on lace. I dyed some of the chiffon with tea and hid the seam allowances inside the skin coloured bias strips. I remember using tea as a dye quite a few years ago on my first ever long skirt for which I dyed the lace of the hem to match the beige material.

*

Löysin netistä paljon hyviä vinkkejä, mm tämän niksin  Threads Magazine;stä millä pitsikankaan saumoista saa kestävät ja näkymättömät. Värjäsin palan helman sifonkia haudutetulla mustalla teellä ihon väriseksi. Siitä leikatuilla vinokaitaleilla ompelin olka- ja hihasaumat piiloon. Samaa värjäyskikkaa muistan käyttäneeni ensimmäisen pitkän hameeni helmaan ommeltuun pitsiin, kun valkoisesta piti saada vaaleaa beigeä.

I didn’t find any lace edging for the neckline that would have suited the guipure so I had to make it myself. This tatted edging is an adaptation of something I found on pinterest. Not perfect but it looked very pretty on the finished dress. I first reinforced the neckline by machine stitching one straight and another zigzag stitch to it with the help of a strip of tissue paper. Then I sewed the lace on by hand. At the back I added an invisible elastic under the edge to prevent it from stretching too much.

*

Halusin viimeistellä pääntien reunapitsillä mutta sopivaa ei löytynyt kaupasta, joten se piti tehdä itse. Se on sukkulapitsiä eli käpypitsiä ja sovellus pinterestistä löytämistäni malleista. Ei aivan täydellinen, mutta oikein kaunis ja sopiva guipurepitsin pariksi. Ennen pitsinauhan kiinnittämistä vahvistin pääntien reunan vielä ompelemalla siihen koneella yhden suoran ompeleen ja toisen siksak-ompeleen kaavapaperin läpi. Takaosaan pitsireunan alle tuli vielä väritöntä kuminauhaa tueksi.Nappilista

The skirt of the dress weighs quite a bit since both the lining and dress fabric are pretty heavy. To carry the weight I inserted a so called waist stay inside the bodice. There’s a good article about waist stays in the Burda blog for example. And there has to be “something blue”, right? Here you can also see the ready bought bridal button trim. The elastic loops are 9mm wide and I found some pretty 8mm pearl buttons that were hand sewn to the other side over the invisible zipper. The last button down the hem was a slightly bigger chiffon coated one to which the train was attached.

*

Hameosa oli aika painava, joten googletuksen tuloksena asensin vyötärölle erillisen ripsinauhan johon hameosa kiinnittyi. Näin koko helman paino ei ollut yläosan ja pitsin varassa. Ja mekkoon saatiin jotain sinistä 🙂 Hyvät englanninkieliset ohjeet vyötärönauhan ompeluun löytyy esimerkiksi Burda-lehden blogista. Piilovetoketjun ja hamekankaan väliin tuli Nappitalon valmista lenkkinauhaa, jossa on 9mm kuminauhalenkkejä. Pienet 8mm kokoiset helminapit löysin Eurokankaasta ja niitä ompelin käsin vastapuolelle yli kuusikymmentä. Alimmaiseksi tuli sifongilla päällystetty hieman suurempi nappi johon laahuksen sai kiinnitettyä.

The train was a bit of a tough nut. The pattern I had, from an old Finnish sewing magazine, was a good one but there were other issues to tackle. I wanted the top layer of chiffon to be a little fuller, which meant problems with the length at the back, especially when the train was lifted into a bustle. I added two extra loopholes to the chiffon with which the train was lifted to the supporting button from the sides too, and levelled the rest of the hem to that lenght. This solved that problem nicely.

To make the train fall evenly along the floor I tried a horse hair braid in the hem between the skirt fabric and the lining. All it was doing was making the hem wavy so I decided to take it out. The solution was an undershirt which had three layers of tulle in the back . The pattern was the same as for the skirt, the first layer of tulle laid flat and was sewn along the middle of the four back panels. The two gathered layers were only slightly wider than the skirt at the bottom so they were only supporting the hem, not so much lifting it. The underskirt had a button to attach it into a bustle too.

*

Laahuksen kanssa oli parikin pähkinää purtavana. Sifonkinen päälliosa oli leveämpi kuin alempi helma joka tarkoitti sitä että kangasta jäi sivuille roikkumaan kun laahuksen nosti nappiin kiinni. Ongelma ratkaistiin niin, että sifongin saumakohtiin kiinnitettiin ylimääräiset lenkit joilla senkin sai kiinni. Helmaa joiduin tasaamaan vielä vähän sen mukaan.

Jotta laahus olisi kauniisti laskeutunut lattialle, kokeilin kovikenauhaa helman ja vuorikankaan välissä. Se teki helman vain kiemuraiseksi joten purin sen pois. Ratkaisu oli alushame johon tuli kolme kerrosta tylliä. Neljän takakaitaleen keskelle tuli yksi sileä kerros. Sen päälle ompelin kaksi poimutettua kerrosta, mutta vain hieman helmaa leveämpää, niin että tylli vain vähän tuki hametta eikä liikaa nostanut päällikangasta.

This is the little purse I made to match. Bad photo, sorry! Here is the pattern for the fabric layers, the lace, a stiffer interfacing and the satin lining. I changed the frame in the end to one that I could sew on.

I added a Handmade by Liisa tag inside the bodice and embroidered the bride’s initials on top of it – but forgot to take a picture… To be added later perhaps.

*

Tein pienen pussukan yläosan pitsistä, huono valokuva anteeksi! Vieressä kaava, jolla leikkasin laukun kangaskerrokset: päällimmäisenä yläosan pitsiä, kovikekankaalla vahvistettua aluskangasta sekä satiininen vuori. Kehyksen muutin vielä ommeltavaan versioon jossa on reiät kiinnitystä varten.

Miehustan sivusauman kohdalle kiinnitin Handmade by Liisa -merkin ja kirjailin sen yläpuolelle morsiamen nimikirjaimet. Enpä muistanut siitä ottaa valokuvaa… Ehkä lisään sen myöhemmin.

The last thing sewn on was something old: a little salt pouch for good luck! Sixty years ago it was hidden inside the hem of my mother’s wedding dress, and since then it’s been sewn into the hem of my own, my sister’s and now my daughter-in-law’s dress, the last three all made by me of course 🙂 It’s made of the same thick cream coloured silk satin as the original dress. This time it got a wash and was refilled with the same coarse grey salt. Has anyone else heard of a salt pouch for good luck sewn into a wedding dress??

*

Viimeiseksi ompelin pukuun jotain vanhaa: pienen suolapussin onnea tuomaan! Se oli alunperin äitini morsiuspuvun helman sisällä kuusikymmentä vuotta sitten. Sain sen häneltä kun ompelin omaa hääpukuani, ja sen jälkeen se on piilotettu myös sisareni ja nyt miniäni hääpuvun helmaan. Noin kuusi senttiä korkea pussi on samaa kerman väristä paksua silkkisatiinia kun äitini hääpuku ja sidottu tyllin suikaleella. Pesin sen ja täytin uudelleen samalla karkealla harmaalla suolalla. Onko kukaan muu kuullut tällaisesta perinteestä??

IMG-20180827-WA0011

Photo Karri Wihersaari

With love and all my best wishes to the happy couple!

*

Onnea hääparille toivottaa “anoppi”!

Dyeing with coffee and blackcurrants, värjäystä kahvilla ja marjamehulla

Värjätyt

This year’s top fashion colour – rose quarz – seems to have been the theme of my posts just lately. I decided to dye my tatted new earrings from the previous post that colour too to go with my pale pink cardigan. After my experiments of dyeing with avocado skins I’ve been reading a lot about natural dyes. Many plants that seem like obvious material for dyeing – blueberries for example that make a dreadful mess when you don’t want them to – are apparently not very colourfast as textile dyes. But I had some old blackcurrant juice that was going to be thrown away anyway so I warmed it up and threw my earrings in it. To make the colour a little more vivid I added a few blueberries too. They came out pretty much the colour I wanted 🙂 and I won’t have to wash them very often…

punainen väri

Blackcurrant

The crocheted earrings I dyed with coffee. I didn’t want the colour to be very even so I first dropped them into the boiling hot liquid for a while for a lighter colour, dried them in between, and then soaked the tips in the coffee again for a darker colour.

Kahvin väriset

Coffee

I wore the pink earrings and my daughter the brown ones (with her pink dress) for the graduation parties last weekend. Both were complemented so I guess I’ll be making more of these!

Vaaleanpunaiset

Värjäsin viime postauksessa esittelemäni korvakorut kahvinporoilla ja mustaviinimarjamehulla juhla-asuihin sopiviksi. Tyttäreni oli pukeutunut pinkkiin mekkoon jonka tein viime kesänä ja hän valittelikin taas että olemme kuin kaksi marjaa äidin tekemissä korviksissa ja vaaleanpunaisissa vaatteissamme 😉

Shibori flowers, shibori kukkia

Shibori kukkia

My dyeing experiments continue with shibori, which is the name given to a variety of traditional Japanese resist dyeing techniques. This is the same kind of sewing method that I’ve seen used in Guinea, Africa with indigo dyes (which I’m planning to come back to in a later post..). It took me a while to grasp how simple it really is. Once I understood that all the stitches are pulled tight only after stitching the whole fabric it started making sense to me. I’m pretty happy with this first try 🙂

*

Ensimmäinen värjäyskokeiluni ompelemalla toteutettavalla shibori tekniikalla onnistui ilahduttavan hyvin! Shibori on ikivanha japanilainen estovärjäystekniikka jota voi tehdä monella eri tavalla. Tätä ompelein toteutettavaa metodia olen nähnyt käytettävän indigovärjäyksen yhteydessä Guineassa, mutta nyt vasta keksin miten se oikein toimii – ei niinkään monimutkaista kuin luulin 🙂

Shibori kukkaompeleet_v1

I cut a 35 cm wide strip from the silk/viscose fabric (135 cm wide) that I had bought for this purpose. I then marked the centers of my flowers with a pencil (I suggest you use a soluble marker – the pencil marks didn’t come off!). I first sewed a curvy stem for the flower by pinching the fabric and sewing simple running stitches on the edge. Then I sewed running stitches around the five “petals” and left an end to pull the stitches tight.

*

Leikkasin silkki-viskoosikankaasta 35 cm leveän palan (kankaan leveys 135 cm). Merkasin lyijykynällä sopivin välimatkoin kukkien keskustan kohdan (lyijykynä ei lähtenyt vielä värjäyksen aikana pois joten suosittelen vesiliukoista merkkauskynää!). Ompelin kukkavarret kankaan taitteeseen etupistoilla ja jatkoin kukkien terälehtiä mukaellen kukan ympäri. Langan pään jätin odottamaan kiristystä.Shibori kukkaommel_v1

After sewing all the flowers I pulled on the ends to gather up the stitches. The tighter you manage to pull them the better “resist” you’ll get while dyeing. The sewing thread needs to be a sturdy one so it doesn’t break at this stage! I finished by winding the thread around the center of the flower and making a twisted knot around it a couple of times (clove hitch knot in English?…).

*

Kun koko kangas on saatu ommeltua on ompeleiden kiristyksen vuoro. Langan pitää olla vahvaa laatua ettei se katkea tässä vaiheessa! Kiristin  varovasti mahdollisimman kireälle ja pyöritin lankaa vielä kukan keskustan ympärille. Viimeiseksi tein pari siansorkkasolmua.

Shibori ompeleet kiristetty_v1

I had planned to do the dyeing with avocado pits after my experiments with avocado skins , but having boiled the scarf in the dye for over an hour I wasn’t getting the rosy results I wanted. I happened to have some Bordeaux red dye (Deka Batik&Textile “L”) for some future project so I added a tiny bit of that to the pot. I wanted to to see the results of my shibori clearly!

*

Olin suunnitellut käyttäväni värjäykseen avokadon siemeniä joilla toivoin syvää ruusun sävyä, mutta keiteltyäni suurella vaivalla ompelemaani kangasta värjäysliemessä yli tunnin ajattelin että työni menee hukkaan jos väri on laimean rusehtava! Lisäsin hippusen Bordeaux:n punaista värijauhetta (Deka Batik&Textile “L”), jota olen hankkinut vohvelipyyhkeiden värjäykseen.

Shibori kukat ennen purkamista_v1

After dipping the fabric in the boiling dye for just a couple of minutes I was quite happy with the colour. The finished result is not uniform but I prefer it that way.

*

Sekoittelin huivia vain pari minuuttia kiehuvassa väriliemessä ennekuin olin tyytyväinen. Vähän epätasaiseksi jäänyt väri on myös kauniin eloisa.

Shibori kukka purettu_v1The fun part of this project was undoing the stitches and unravelling the flowers! Here you have to be careful not to damage the fabric. I used a cutter to break the thread and then eased the knot off the tip of the flower with my nails.

*

Hauskin osa värjäystä oli ompeleiden irroittaminen. Tässä vaiheessa pitää olla varovainen ettei riko kangasta. Katkaisin ensin langat varren kohdalta ratkojalla ja ujutin sitten kiristetyn langanpään kynsillä kukan keskustan päältä.

I tried all kinds of different ways to tie the center of the flower. The bottom one on the right for example was only tied around the stitches on the edge of the flower leaving the center untied and full of colour. The one above it was tied nearly all the way up to the center letting only a little colour through.

*

Tässä yllä näkyy kokeiluni eri solmimistavoilla. Alin kukka oikealla on esimerkiksi solmittu vaan kukan terälehtien ompeleiden kohdalta niin että keskusta jäi vapaaksi. Sen yläpuolella oleva kukka taas on ollut käärittynä melkein kokonaan lankaan.

Shibori huivi_v1

Did you know that “rose quartz” is one of the top fashion colours this spring? This is my new cardigan and top with which I now have a new favourite scarf 😀

If you want to learn more about shibori you can find a lot of information on the World Shibori Network site . This community was established in 1992 to support, sustain and promote this fabulous traditional craft.

P.S. Just realized that without really trying (but having scrutinized the images carefully some time ago) I created very similar flowers to the ones you’ll find on this site.
*

Tämän kevään huippumuotia on vanha roosa ja tämä huivihan sopii tähän värimaailmaan mainiosti!

Lisää shibori-värjäyksen traditiosta, tekniikoista ym. löytyy tästä linkistä.

P.S. Hyvin samantapaisia shibori kukkia löytyy täältä. Näitä olen ihaillut löydettyäni kaikenlaista ihmeteltävää ja innostavaa Pinterestistä. Tiedostamattani sain kokeiluillani hyvin samanlaisen tuloksen!

Dyeing with avocado, värjäystä avokadon kuorilla

Avokadovärjätyt This is really easy and fun! The internet is full of inspiring photos and blog posts about natural dyes and dyeing techniques, see textile artist Ruth Singer’s fantastic work for example. In her blog I stumbled across something I had to try straight away: dyeing with avocado!

*

Pari viikkoa sitten luin tekstiilitaiteilija Ruth Singerin hurmaavaa blogia ja törmäsin tähän hauskaan ja helppoon värjäystapaan. Avokadon kuorilla saa kauniin vanhan roosan sävyjä –  tätä piti heti kokeilla!

 

I put all the “ingredients” in at one go: the skins of two avocados, some bits and pieces I found to experiment on and enough water to cover them. First it looked like nothing was happening but after simmering slowly for about an hour I could see the browny rose colour appearing. I also added the pits half way after reading that they too would give some colour to the dye. After two hours I left the fabrics in the saucepan to cool. The next day I rinsed them and put them to dry. I’m very happy with the peachy pink the textiles turned, although I have no clue as to how well the colour would keep in the wash. To see more on this subject go and see this gorgeous post by The Felting and Fibre Studio!

*

Värjättäviksi löysin pari vanhaa nenäliinaa, yhden pitsiliinoistani, pätkän puuvillaista pitsiä ja toisen valkoista lahjanauhaa. Laitoin ne kaikki kattilaan ja peitin vedellä. Mukaan tuli kuoret kahdesta avokadosta. Keitin lientä hiljalleen pari tuntia. Puolessa välissä keittämistä luin jostakin että myös avokadon siemenet antavat väriä, joten halkaisin ne ja lisäsin joukkoon. Jätin keitoksen jäähtymään seuraavaan päivään jolloin huuhtelin liemessä lionneet liinat ym. ja laitoin kuivumaan. Pehmeä puuvillalanka eli pitsiliinani oli imenyt värin parhaiten, siihen oli paikoitellen jäänyt ruskeampaa väriä joka on luultavasti peräisin siemenistä. Synteettinen lahjanauha oli myös ruskeampi kuin puuvillaiset tekstiilit eli taas tuli todistettua että eri materiaalit imevät värin omalla tavallaan. Loistava postaus aiheesta löytyy The Felting and Fibre Studion sivuilta.

 

This was surprising! I imagined that after being soaked in the dye for the whole night there would be no trace of the butterfy motif I had sewed fast onto two sides of the folded old hanky, but there you go, blocking the colour this way did work after all 🙂

*

Hämmästykseni oli aikamoinen kun purin toisesta nenäliinasta ohuen vanerisen perhoskuvion jonka olin ommellut taiteltuun liinaan ja huomasin että pitkästä liotusajasta huolimatta väri ei ollut päässyt leviämään kuvion alle! Taittelin liinan niin että perhoskuvio tuli molempiin päihin neljä kertaa. Kuvio oli kankaan molemmilla puolilla samalla kohdalla ja yritin tietenkin ommella ne yhteen kaikkien kerrosten läpi mahdollisimman tiukasti. Sisimmissä kerroksissa kuvio on heikommin näkyvillä mutta uloimpina olleista sen erottaa selvästi 🙂