New curtains, verhojen ompelua

I had to replace the curtains in the changing room of our country sauna after ruining the old ones in the wash. I was going to sew some of my lace edgings onto the old ones, but had to buy some new linen instead.

*

Saunan pukuhuoneen verhot oli pakko uusia sen jälkeen kun olin pessyt vanhat verhot riekaleiksi pesukoneessa. Ne olivat vielä hyväkuntoisen näköiset, mutta monta vuosikymmentä pukuhuoneessa jo palvelleina ja luultavasti sitä ennen jonkun muun huoneen ikkunoita verhonneina oli kangas sen verran haurasta ettei se kestänyt konepesua. Ostin tilalle saman sävyistä ruudullista pellavaa.

Verhotanko on vanhanaikainen puukeppi jonka ympärille yläpäärme on rypytetty.

Ruudullista kangasta on helppo mitata ja leikata. Ensin käännetään sivuvarat. Jos hulpio, eli kankaan reuna on siisti, voi sen kääntää 2-3 cm leveäksi ja ommella suoralla ompeleella parin millin päästä kankaan reunasta. Jos hulpio tuntuu vetävän kangasta kasaan tai se on muuten epäsiisti, on se parempi leikata pois  ja kääntää kahteen kertaan, ensin esim. 1 cm ja sitten 2-3 cm leveydeltä. Korkeusmittaan lisätään ylä- ja alapäärmeen verran kangasta. Yläpäärmeen käänsin niin, että se ylettyi hyvin verhotangon ympärille. Jos kangasta on tarpeeksi niin käännän alapäärmeen yleensä kaksin kerroin niin että molemmat käänteet ovat saman levyiset, tässä kuuden ruudun verran eli n. 10+10 cm. Ommel tulee taas parin millin päähän ensimmäisestä käänteestä. Alapäärmeen sivut voi vielä halutessaan huolitella käsin ompelemalla päärmeen varat kiinni toisiinsa. Kannattaa myös huomioida että rypytys syö pari senttimetriä kangasta, joten se pitää lisätä verhon pituusmittaan. Pitsin kiinnitin alapäärmeen ompeleen kohtaan.

Verhot on sidottu sivuille yksinkertaisilla tampeilla. Tamppien päissä olevat lenkit kiinnitetään seinässä olevien naulojen ympärille. Naulojen tilalla voisi myös olla koukut…

Tamppien lenkit ompelin paksummasta pellavalangasta, ensin pari lenkkiä ja niiden ympärille napinläpipistoja. Tavallinen ompelulankakin käy tähän, mutta vaatii hieman enemmän kärsivällisyyttä!

Pitsimalli on Mary Oljen kauneimmat Käsityöt -kirjasta, jonka olen saanut teini-ikäisenä lahjaksi kummitädiltäni. Kirjan ohjeilla sekä minä että tyttäreni olemme oppineet virkkaamaan. Saman kirjan perinteisillä ohjeilla olen myös mm. neulonut lukemattomia määriä sukkia ja lapasia 🙂

Uudet verhot valmiina vastaanottamaan kesävieraita. Jo vuosikymmenien ajan ovat saunan ikkunalaudalle unohtuneet vanhat pokkarit toimineet lasinalustoina. Ne taitavat myös jatkaa nykyisessä tehtävässään sillä kyselyistä huolimatta kukaan ei ole tunnustautunut belgialaisen modernin musiikin ystäväksi!

Tässä on vielä tavallisemmin käyttämäni verhonompelutapa, eli verhonauha yläreunassa. Ensin olen kääntänyt sivuvarat, vain yhden kerran, sillä hulpio oli suht siisti. Sitten yläreunasta käännetään nurjalle n. 4 cm ja sen päälle kiinnitetään nuppineuloilla verhonauha, n. 3 cm päähän yläreunasta, nauhan päihin käännetään parin sentin alavara. Verhon molemmissa reunoissa olen kääntänyt verhon sivupäärmeen vielä uudestaan nurjalle verhonauhan alle jotta valmiin vehon reunat laskeutuisivat enemmän nurjalle päin. Verhonauha ommellaan reunoistaan kiinni ja päädyissä tikataan kiristyslankojen kohdalta pariin otteeseen etteivät langat karkaa kiristettäessä. Alavaraa on tässä lattiaan asti ulottuvassa verhossa 17+17 cm. Verhoja on huoneessa neljä kappaletta ja ne on leikattu niin, että kuvio alkaa esimerkiksi yläreunassa aina samasta kohdasta. Se varmaan saneli helmakäänteen leveydenkin. Ei muuta kuin ompelemaan, ja jos ei meinaa onnistua niin soitto äidille 😉