Replica of a historical silk stocking, historiallisen silkkisukan kopio

This is a replica of a stocking dating from around 1650, that was found in the tomb of Elisabeth Bure in the Turku Cathedral. If you’ve been wondering whatever happened to this project, I did finish my version of this historical silk stocking, not too long after my previous post well over a year ago. On the 13th of April last year – after 260 hours of knitting – I cast off the final stitches and treated myself to a glass of bubbles! I was so relieved to get it off my hands that writing about it wasn’t the first thing on my mind back then, but now I’ve been translating and transcribing my notes (at last) and decided to finally write this post.

I undertook this ordeal as part of a citizen science project, which in turn is part of a five year research project of the Aalto University called Refashioning the Renaissance led by professor Paula Hohti Erichsen. You can follow through my knitting project in my earlier posts:

Teeny-tiny knitting (a miniature model of the stocking)

Silk stocking project getting started (swatching and casting on)

Silk stocking continued (my notes on what it was like to knit with silk and tiny needles).

Throughout the knitting process, right from the start of knitting swatches, we were asked to make notes. I finally sat down to transcribing and translating them. For the research team I suppose this is the most interesting part of my participation, so I’m trying to write down everything: time knitted, problems, feelings etc. etc. We had finished writing the pattern well before we finally received the silk so after the long wait I was eager to get going. Most of my free time after that was spent knitting. The beginning was slow but as I progressed and it started to look like I might one day actually get to the end, I was spurred on to continue. I was a little sorry in a way to finish the stocking, but I think for my poor hands it would have been a challenge to continue for much longer!

Now that I’ve handed over the finished stocking it will be washed, blocked and maybe dyed to the then valuable colour of black by the Refashioning the Renaissance research group. Hopefully in September this year I will see it again in the conference exhibition!

*

Sain mittavan silkkisukkaprojektini valmiiksi jo reilusti yli vuosi sitten, pari viikkoa viimeisen aiheesta kirjoittamani postauksen jälkeen. Mallina oli Turun katedraalista Elisabeth Buren haudasta löytynyt sukka 1600-luvun puolivälistä.

Edelliset postaukset tästä aiheesta: Pikkuruisia neuleita , Silkkisukkaprojektin aloitus , Silkkisukkaprojekti etenee.

Tässä vähän statistiikkaa:

Reilu 260 tuntia kutomista viiden kuukauden aikana marraskuusta 2019 huhtikuulle 2020. Neuloin 105 päivänä keskimäärin 2,5 tuntia päivässä, pisimpään 6 tuntia 22 minuuttia yhtenä päivänä. Joulun ja uudenvuoden aikaan neulomisessa oli kuukauden mittainen tauko.

Sukka neulottiin ylhäältä alas, silmukoita oli aloituksessa reiden kohdalla suurimmillaan 288. Kerroksia oli yhteensä yli 900, reidestä kantapäähän 734 ja kantalapun reunasta poimimisen jälkeen vielä 177 riviä sukan kärkeen. Vikkelissä eli nilkkakuviossa on 101 kerrosta.

Silkkilankaa kului 94 grammaa. Langassa on jäljellä silkin luontainen kuona-aine serisiini, joka tekee siitä kovemman ja pitää säikeet kasassa. Viimeistelyvaiheessa se pestään sukasta pois ja neuleesta tulee pehmeää ja laskeutuvaa. Neuloin kaksinkertaisella langalla, jotta olisin lähempänä alkuperäisen sukan neuleen paksuutta. Silkki tilattiin projektin käyttöön Nido di Seta yhdistykseltä Italian Calabriasta.

Neulepuikot olivat HiyaHiyan 1 mm metallipuikot. Silmukoita kiristellessä ne vääntyilivät edestakaisin ja yksi katkesi kahtia rivillä 160. Sain toisen setin puikkoja joita sitten vaihtelin keskenään loppuun asti. Neuletiheys on 8-9 silmukkaa senttimetrillä, nurjien silmukoiden kohdalla neule oli löysempää.

Työryhmämme teki ensin ohjeen sukalle tutkimalla valokuvasuurennoksia alkuperäisistä silkkisukista. Ohjeesta tuli 11 sivun mittainen kuvineen ja kaavioineen. Lisäksi vikkelistä laadittiin erillinen kaavio, sekä rivi riviltä etenevät listat ohjeista joihin tein omat muistiinpanoni. 1600-luvun sukkaparin sukat olivat keskenään erilaiset eikä kutoja ollut aina tehnyt lisäyksiä ja kavennuksia loogisesti, joten päätin että itsekin voin vähän soveltaa niinä parina kertana kun joku kavennus esimerkiksi sattui unohtumaan. (Linkki ilmaiseen ohjeeseen alla.)

Näitä muistiinpanoja olen nyt vihdoin kirjoittanut puhtaaksi ja kääntänyt englannin kielelle. Samalla kertaan vähän sukan kutomisen tunnelmia joten nyt on hyvä aika kirjoittaa myös tämä postaus valmiista sukasta.

Sukkani teräosa on aika kummallisen muotoinen, leveä ja lyhyt. Kuvissa se on puettuna 34 kokoiseen jalkaan eikä kantapää osu lähellekään oikeaa paikkaa! Myös nilkka on liian leveän näköinen. Toivon että kun serisiini pestään sukasta pois niin sukka saadaan venytettyä mittoihinsa.

Tutkimusprojektin aikataulua on jouduttu säätämään viime vuoden aikana mutta toivottavasti vielä näen valmiin sukkani loppukonferenssissa ensi syyskuussa. Silloin se on pesty silkin pehmeäksi ja mahdollisesti värjätty alkuperäisen eli mustan väriseksi.

Lisää Turun sukasta kansalaistiedeprojektin sivuilla. Professori Paula Hohti Erichsenin johtaman tutkimusprojektin Refashioning the Renaissance sivuilla on hyvin mielenkiintoisia blogikirjoituksia sekä artikkeleita mm ryhmän tekemistä kokeista.

Ylen toimittaja Anniina Wallius kirjoitti myös tutkimusprojektista reilu vuosi sitten pitkän artikkelin, jossa oli paljon kuvia minunkin sukastani. Artikkeli löytyy täältä “Silkki ei ollut ylhäisön yksinoikeus”.

Update 28.1.2022 a post about the stocking after being blocked and dyed a golden yellow with fustic.

Update 24.4.2022 the free pattern for the stockings has been published and can be downloaded from the Refashioning the Renaissance project page here. There is also a new Ravelry page for the stockings.